Wednesday, 27 December 2017

vielä yksi tilkkupeitto!

Jouluni oli niin rauhallinen, että ehdin useaan otteeseen ompelupöydän ääreen (sekä leikkuulattialle). Olin tasoittanut Fancy Forest –minityöni jo aiemmin, joten viimeistelyyn tarvittiin enää nimilappu ja reunakanttaus.

Koska joulukalenterini aikaan keksin minipeitossa olevan tusina metsäneläintä, nimi oli helpompi keksiä. Tusinasta tuli kyllä ensiksi mieleen ”Likainen tusina,” mutta nämä veijarit eivät ole likaisia ainakaan vielä. Siksi uusin tilkkupeitto on nimeltään ”Metsäinen tusina”.


Ompelin eläimet Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –kaavalla. Aloitin työn hauskassa seurassa: ompelulaneissa Anun luona. Tutustuin Anuun Instagramin kautta ja ompelulaneissa oli kaksi muutakin alkujaan Instagram-ystävää.

Siitä tuleekin mieleen, että aloitin edellisen valmistuneen tilkkupeiton eli Piiri pieni pyöriin myös ompelulaneissa, joissa oli mukana Instagram-ystäviä! Sillä kerralla meitä emännöi Tiinatei.

Ellei halua tilkkutyötä omaksi, ei kannata kommentoida tykkäävänsä jostain. Merja ihasteli Fancy Forest –kaavaa ja siksi hän sai tämän omaksi:


Muistaakseni hän tykkäsi myös keltaisesta väristä. Tykkäsi tai ei, niin taustakappaleessa sitä ainakin on!


Metsäinen tusina –tilkkupeitto on kooltaan noin 88 cm x 117,5 cm ( 35” x 46”). Kaavassa oli ohjeet myös isoon peittoon. Siihen olisi pitänyt ommella nelinkertainen määrä eläimiä, mutta minulle riitti esimerkiksi kahden 54-palaisen pöllön ompeleminen!


Kuvasin Metsäinen tusina –tilkkupeittoa puutarhassa Tapanin päivänä. Lumi on jo melko vähissä! Sitä voisi tulla vähän lisää, kiitos!


Toisaalta kuvasta tuli aika hauska – vihreä tuo mieleen metsäisyyden. No, puutarhassa on kyllä tavattu sekä pupuja, perhosia, siilejä että jopa kettu kerran. Pöllöjä ei ole näkynyt, ja sen verran olen sentään puutarhaa hoitanut, ettei siellä ole ohdakkeitakaan.

Tarkkaan ottaen tilkkupeitto ei ole vieläkään sataprosenttisesti valmis, sillä toivon Merjan löytävän tälle paikan seinältä, ja työ tarvitsee siis ripustuskujan. Nyt sitä joulukalenterin toivomuslistallani ollutta ripustuskuja-apulaista tarvittaisiin! (Sellaista ei löytynyt joulupukin kontista.)

Tuesday, 26 December 2017

valmista vielä jouluaaton aattona.

En malttanutkaan pysytellä poissa blogini ääreltä, sillä sain yhden tilkkupeiton valmiiksi!

Parhaalla tahdollanikaan en saanut tallentumaan kunnollisen väristä kuvaa kivasta punavalkoisesta tilkkupeitostani, joka sai nimen ”Piiri pieni pyörii”. Otin kuvia jouluaattona keskipäivän aikaan, mutta valo ei silti riittänyt. Kuva on sinisävyinen ja pysyy. Voi että!


Olisin myös toivonut, että kivan kanttauskankaan vaihtuvat sävyt olisivat erottuneet kuvassa jotenkin. Leikkasin Tula Pinkin kankaan pituuden suuntaiset kanttikaitaleet, jotta efekti tulisi esiin. Kyllä se hyvin näkyi reunakantissa, mutta koko ison peiton ympärillä efekti on vain vieno.


Lähikuvan otin sisätiloissa kaikki valot päällä – sävyt ovat tässäkin mitä sattuu, vaikka koetin säätää. Kuvausolosuhteet ovat näin vuoden pimeimpään aikaan todella haastavat!

Käärin peiton rullalle, jolloin reunakantin väritys näkyi kyllä hyvin:


Sain myös reunakantin kulmat onnistumaan aika hyvin. Harjoitus auttaa! En viitsi väittää, että olisin tässä asiassa mikään mestari. Kuitenkin kävisi niin, että seuraavan peiton kulmat tulisivat sitten täysin mitä sattuu.x

Peiton taustakappale näyttää tällaiselta:


Jostain oudosta syystä minulle jäi ylimääräisiä kaariblokkeja, josten ompelin ne osaksi taustakappaletta. Kuvasta nyt katsoessani huomaan, että peiton nimeksi olisi myös voinut laittaa Fooo.

Vähän lähempi kuva hangella lepäävästä tilkkupeitosta:


Piiri pieni pyörii –tilkkupeitto on kooltaan noin 166 cm x 199 cm (tai 65” x 78”).x

Toivomuslistaltani löytyviä, valmiita tilkkupeiton nimilappujakin minulla on kaapissa vielä muutama. Yksi niistä sopi ilmiselvästi tähän peittoon!


Asettelin tilkkupeiton laskeutumaan elegantisti portaita. Tässä kuvassa saattaakin olla hieman todellista lähempänä olevat värit:


Improvisoituihin kaariblokkeihin sain idean Instagramissä @hbeecook ’in vauvanpeitosta. Hänen peitossaan oli täysin erilaiset värit, mutta samanlaisia kaariblokkeja ja rouheat, vaihtelevan levyiset kaitaleet blokkien välissä. Soile puolestaan ehdotti, että ompelisin blokeille vielä kehykset. Uskon, että keksin aivan itse ommella vuoroin punaiset, vuoroin vaaleat kehykset.

Rakas Siskoni näki blogikirjoituksessani ensimmäiset puna-valkoiset tilkkublokit lattialla, ja hän varasi saman tien peiton itselleen. Kiva, että hän oitis uskoi Piiri pieni pyörii -tilkkupeittoon!

Piiri pieni pyörii oli kymmenes vuonna 2017 valmiiksi saamani tilkkupeitto.

Sunday, 24 December 2017

x niin kuin rasti.

Ta-daa! Joulukalenterin viimeinen luukku! On jouluaatto ja saan piirtää rastin ”joulukalenteri tehty”-ruutuun! Viimeisimmässä tilkkupeittoaihiossanikin on rastikuvioiset blokit, ja toiseenkin ”tehty”-ruutuun voi piirtää rastin, sillä tilkkupinta on yhtenä kappaleena:


Vielä tarvitsen taustakappaleen, jotta voin viedä työni mestaritikkaaja Soilelle Töölön Tilkkupajaan. Jaa-a, millaisenkohan tikkauskuvion valitsen tälle peitolleni?


Teille joulukalenterin seuraajille en kirjoita rastia, vaan täyden kympin! Olette seuranneet kirjoituksiani todella tiiviisti, ainakin jos blogini kävijätilastoihin on uskominen. Vaikka välillä tuntuu, että bloggaaminen on katoavaa perinnettä, niin tässä kuussa Tilkunviilaaja-blogi sai enemmän käyntejä kuin koskaan aiemmin.

Kiitän joulukalenterikirjotusteni lukijoita! Tällä kuusityynyjen rivillä toivotan hyvää joulua kaikille!


Ja huh, taidan nyt pitää lyhyen tauon! Ryhdyin mittavaan tehtävääni tietenkin juuri vuoden kiireisimpään aikaan! Kokeilen nyt, ehtisinkö joulunpyhinä ommella vielä ne kaksi keskeneräisinä pintoina oleilevaa pussukka-aihiota kokoon, tämän vuoden viimeisiksi valmiiksi pussukoiksi.

Palaan blogiin viimeistään vuoden 2017 viimeisenä päivänä, jolloin tarjoilen perinteisen tilkkuvuoden yhteenvedon.

Hyvää joulua!

Saturday, 23 December 2017

w niin kuin watercolour.

Watercolour-tilkkutyöksi nimitetään työtä, jonka väritys ja kuviot tuovat mieleen vesivärimaalaukset.

Innostuin tekniikasta ennen bloginpitäjän uraani, joten minulla on vain muutama kuva omista töistäni - enkä niitäkään kuvia löytänyt! Töistäni löysin vain yhden, jossa olen toteuttanut tekniikkaa todella pienesti. Tämä on "Eräänlainen ikebana" -niminen seinävaate vuodelta 2007.


Työn nurkissa erottuu watercolour-teema (jos erottuu). Seinävaatteeni kiersi aikansa Suomea japanilaisteemaisessa matkalaukkunäyttelyssä.

Otin ideat watercolour-töihini Donna Ingram Slusserin ja Pat Maixner Magaretin kirjasta "Watercolour Quilts". Tavoittelin hiukan samanlaista visuaalisuutta kuin näkyy Stitchin' Therapy -blogin tässä kirjoituksessa.

Hmm, koskapa watercolour-teema oli näin nopeasti käytynä, voisin oikeastaan kirjoittaa pari sanaa englanninkielisestä termistä ”wish list”. Tämä tuli mieleeni, sillä näin että tikkaustaituri Angela Walters oli tehnyt oikein videon omasta toivomuslistastaan.

En ole katsonut Angelan toivomuslistaa, mutta eiköhän hänellä ole melkein samanlaiset kuin nämä minun kuusi toivettani:

Toive/Wish 1. Taitava ja järkevä tonttu/haltija/menninkäinen, joka kävisi järjestämässä kankaani ja tarvikkeeni. Taitava ja järkevä, koska haluaisin järjestelyn jälkeenkin yhä löytää tavarat!

Toive/Wish 2. Yksi lisätunti jokaiseen päivään, käytettäväksi vain tilkkuiluun. Tuo tunti ei olisi koskaan mistään muusta pois!

Toive/Wish 3. Valmiit taustakappaleet tuleviin tilkkupeittoihini - vaikkapa viiteen seuraavaan. Tilkkupintoja ei siis ole valmiina kuin yksi, mutta taustakappaleet olisivat tietysti seuraaviin, vielä ajatuksen asteella oleviin tilkkupeittoihini täydellisesti sopivat.

Toive/Wish 4. Kielenkäyttö, jossa ”tilkkutäkki”-sana ei aina kuvaisi epämääräisistä paloista kokoon kyhättyä juttua, vaan jotain hienoa.

Toive/Wish 5. 25 valmista tilkkupeiton nimilappua, joihin tarvitsisi enää kirjoittaa peiton nimi ja muut tärkeät tiedot.

Toive/Wish 6. Apulainen, joka ompelisi töihini tarvittaessa ja minuutin varoitusajalla ripustuskujan.

Siinä olivat toiveeni! Jotenkin tuntuu, ettei pukinkontin sisältö tänäkään vuonna vastaa näihin toiveisiin. Jouluaatto on tosin vasta huomenna. Joku voi hyvinkin vielä nähdä listani ja toteuttaa jonkun toiveistani!

Friday, 22 December 2017

v niin kuin vinokaitale.

Joulukalenterin päätös häämöttää jo. Näin kalkkiviivoilla ajattelin jakaa kaikki keksimäni vinkit liittyen vinokaitaleisiin.

Mitä kaikkea voi kertoa tilkkupeiton reunakantista?



Suorakulmaisen tilkkupeiton voi aivan hyvin kantata myös suoraan leikatulla kaitaleella, mutta itse valitsen melkein aina vinokaitaleen. Tässä blogikirjoituksessani vuodelta 2015 kerron, miksi niin on, ja lisäksi kerron monta muuta olennaista asiaa kanttaamisesta.



Vielä kerran! Minusta Cassandra Plott näyttää YouTube-videollaan parhaan tavan yhdistää reunakaitaleen päät:

http://www.youtube.com/watch?v=cuS76wVW210

Millainen on tyypillisin vinokaitaleeni?


Valmistan reunakaitaleen aina seuraavalla tavalla:

1.  Leikkaan 6 cm leveää kaitaletta, yleensä siis täysvinoon.

2.  Yhdistän kaitalepätkät saumalla, joka kulkee kaitaleen suhteen täysvinoon (täysvinossa kaitaleessa tällainen sauma kulkee lankasuoraan).

3.  Silitän pitkän kaitaleen pitkittäin kahtia. Samalla silitän yhdistyssaumat auki.

4.  Kierrän kaitaleen tyhjän lankarullan ympäri.

Viimeinen kohta on olennainen. Kun kaitale on rullalla, sen voi tyrkätä ompelukoneessa sen ylimääräiseen lankatappiin.


Kaitale syöttyy tasaisemmin ja vaivattomammin kuin jos kaitale olisi vain sekaisena läjänä ompelijan sylissä tai ompelupöydällä ja/tai lattialla. Sain vinkin blogiystävältäni Liziltä (Shush I’m Quilting). Hyvin toimii!

Erilainen vinokaitale!


Toisen reunakaitalevinkin annan kirjoituksessani ”Kirjavat kantit tilkkupeittoon”. Olen sitä kirjoittaessani juuri saanut tasoitetuksi tilkkupeittoaihion, joka sai valmistuttuaan nimen ”Aamuvirkku”. Tilkkupeitto on yhä yksi suosikeistani!

Vinokaitaleen jäännöspaloille käyttöä?


Yli jääneet vinokaitaleet viskaan ompelupöydän nurkassa olevaan laatikkoon. Siellä niitä on jos jonkinlaisia. Välillä etsin sieltä pienempää määrää kanttia johonkin projektiini, mutta useammin etsin sopivaa kangasta pussukan vetoketjun vedintä varten.

Thursday, 21 December 2017

u niin kuin ufo.

Ei; en ole siirtymässä uuteen aiheeseen, vaikka von Dänikenin kirjoja olenkin lukenut! Tilkkuharrastukseen yhdistettynä ufo on englanninkielisiin sanoihin UnFinished Objects perustuva, keskeneräisistä töistä (erityisesti tilkkutöistä) käytetty nimitys.

Uusin ja kenties vähiten keskeneräisin on tämä rastiblokeista rakentuva tilkkutyöni:


Kuvassa työ ei näytä olevan kovin lähellä valmista...

Ompelin ruksit Island Batiksin kauniista kaitalepakkauksesta, jonka ostin Töölön Tilkkupajasta. Rastien taustalla on harmaan eri tummuusasteita. Enemmänkin sävyjä olisi voinut olla, mutta tämän enempiä harmaita ei varastoista löytynyt.


Tästä blogikirjoituksesta löytyy kuvaus siitä, miten ompelin rastiblokkini.

Minulla on myös ollut kauan aikaa kesken kaksi pinkki-oranssi-ruskeaa tilkkutyötä. Seuraava on edennyt pidemmälle, mutta jostain syystä ei ole valmistunut. Nykäisen koneeni käyntiin aika ajoin ja ompelen muutaman blokin lisää, mutta vieläkään niitä ei ole tarpeeksi.


Sitten toinen pinkki-oranssi ja ruskea työ! Muistan innostuneeni väriyhdistelmästä nähtyäni sen väriset valot jonkun mahtipontisen musiikkiesiintyjän lavashow’ssa (näin blogikirjoituksestani, että valot olivat American Idols -ohjelmassa). Blokkeja on näköjään valmiina 27 kappaletta, mutta niistä ei pysty kokoamaan kuin ehkä nuken peiton.


Ajattelinkin, että sitten jos uudempi ruskea-pinkki työ valmistuu, ompelen nuo toiset ruskea-pinkit blokit sen taustakappaleeseen.

Voiko tämä olla totta? Eikö minulla ole tämän useampaa keskeneräistä eli ufoa kaapissa? Johan nyt jotakin! Tästä tuli paljon lyhyempi kirjoitus kuin olin ajatellut, mutta ei voi mitään! Lyhyt ufolista on parempi kuin pitkä.

Wednesday, 20 December 2017

t niin kuin tusina.

Tusina metsäneläintä siis. Niiden lisäksi tilkkupinnassa on kaksi kukkaa.


Onneksi löytyi taas aasinsilta sanan ja uuden tilkkutyön välillä, jotta pääsen jakamaan kanssanne tämän uuden työni. Kerron tästä erittäin tuoreeltaan, sillä huom huom, se ei ole vielä valmis; se on vasta valmiiksi tikattu.

Noudin työni Töölön Tilkkupajan Soilelta muutama ilta sitten ja olin innokas ottamaan siitä heti kuvan. Valaistus oli kyllä huono ja kissa tuppautui välttämättä mukaan kuvaan, mutta ei kokonaan.


Seuraavana päivänä sain sentään sisätilassa otetuksi kuvan, josta huikean hyvin tilkkutyöhöni sopivat tikkaukset erottuvat kunnolla.


Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –ohje oli helppotajuinen, joskin työläs toteuttaa. Minulle riitti mainiosti tusinan eläimen ompeleminen! Annoinkin kaavavihkoseni jo eteenpäin.

Tilkkupeitto menee lahjaksi, mutta aikuiselle! Toivon hänen ripustavan tämän seinälle, sillä aikuisen peitoksi tästä ei ole.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails