Tekstit

kaikki pallot ilmassa!

Kuva
Ompelin uusimman tilkkupeittoni rusettiblokeista, mutta asettelin ne niin, että määrääväksi kuvioksi syntyykin pyörylän tapaisia tai reikiä. Koska pyöreys on positiivisempaa kuin reikä, hain nimeen innoitusta sanasta pallo. Hahaa, googlettamalla ”pallo” löytyi helposti J Karjalaisen biisi ”Kaikki pallot ilmassa,” josta olen aina pitänyt. Niinpä tilkkupeitto sai nimeksi juuri tuon, Kaikki pallot ilmassa. (All the Balls in the Air) Ehdin juuri saada työn kantatuksi ennen kuin aurinko lakkasi paistamasta nurmikollemme, joten pystyin ottamaan näin hauskan kuvan! Tässä näkyvät mestaritikkaaja Soile Kivisen Töölön Tilkkupajassa toteuttamat tikkauksetkin oivallisesti. Auringonpaistetta riitti portaillekin, mutta en saanut tilkkupeittoani laskeutumaan niin kauniisti kuin olisin halunnut. Sieluni silmillä näin tilkkupeiton ryöppyävän portaita alas, mutta todellisuus on lähempänä alas ryppyämistä. No, ei voi mitään! Värit ovat hyvät ja tikkaukset erottuvat myös. Siinä mielessä hyvä kuva.

työvoitto: uusi tilkkupeitto

Kuva
Ompelin tähän tilkkupeittoon ensimmäiset blokit helmikuussa 2014 eli keskeneräisyyttä kertyi 3,5 vuoden ajaksi. Pusersin sentään projektin päätökseen ja voin nyt esitellä valmiin tilkkupeiton, jolle annoin nimeksi Spektroliitti. Nimi juontuu projektin alkuvaiheeseen, jolloin blokit näyttivät minusta miltei jalokivimäisiltä. Spektroliitti on suomalainen korukivi, joten se sopi nimeksi. Vaikka hurmoiduin jalokivimäisistä blokeista hetkeksi, niin pian sen jälkeen värimaailmani nyrjähti ja projektiin alkoi tulla mukaan sopimattomia blokkeja. Hautasin työn pitkäksi aikaa vaatehuoneen nurkkaan, kunnes tänä keväänä käynnistin pelastusoperaation. Kuten suurin osa tilkkutöistäni, tämäkin ilkkupinta oli hetken aikaa taustakappaletta vailla. Löysin kuitenkin Tuurin kyläkaupan kangasosastolta sopivan pakanlopun ihan tätä varten. Tietenkin kangasta piti hieman jatkaa, jotta se riitti taustaksi. Olin myös löytävinäni peittoon sopivan, raidallisen reunakekankaan, mutta värisilmäni

valmis tilkkulaukku!

Kuva
Sain keväämmällä merkillisen päännouseman ja rupesin ompelemaan vetoketjullista tilkkulaukkua. Milloin olen mahtanut sellaisen viimeksi viitsiä valmistaa?! Hyvin alkanut projekti tyssähti toukokuussa vaiheeseen, jossa olin spiraalitikannut tilkkupinnat tukihuopaan. Ehkä merkillisempää oli kuitenkin, että sain aikaiseksi tarttua kassikappaleisiin, leikata ja valita tarvittavat muut osat ja ompelin kuin ompelinkin kassin valmiiksi asti. Tässä se on: Kulmittain -tilkkulaukku! Laukun paraatipuoli näkyy hyvin, mutta sangat ja muut vain vähän. Silti valitsin tämän pääkuvaksi, sillä muistin tätä ottaessani vihdoin käyttää Tilkunviilaaja-kylttiä. Tilkkulaukun valmistusvaiheista yksi on yllättävän työläs: sisätaskun ompeleminen. Yleensä kokoan taskun paloista, mikä työläyttää tekemisestä entisestään. Vuoritan sen, tikkaan yläreunan, ompelen Tilkunviilaaja-merkin, piirrän kohdistusmerkit vuorikappaleeseen, neulotan, ompelen, päättelen. Huoh! En saanut taskukappaletta kovin hyvin n

vanhat tilkkublokit pussukaksi.

Kuva
Kerroin edellisessä postauksessa löytäneeni ikivanhoja tilkkutöitäni. Tartuin heti paper-piecing-tekniikalla toteuttamiini viiriblokkeihin ja ompelin niistä tilkkupussukan. Annoin tälle Avoin- ja Street-malliston pussukalle nimen Muistatko, sillä siinä esiintyy lukuisia muistojen kankaita. Tummemmalta puolelta löytyy esimerkiksi vanhaa verhokangasta, kansakoulussa ompelemaani esiliinaa ja 1990-luvun kesämekkokangasta. Kas näin: Vaaleammalla puolella on vielä ihanammat muistokankaat. Pieni kangaspala oman lapsuusaikani kesämekosta on ihana. Tykkäsin mekosta tosi paljon! Seuraavaksi pari askelta taaksepäin. Tästä kuvasta näkyy, miten olen jatkanut blokkikappaleita. Niiden alapuolelle lisäsin tilkkurivit, jotka suunnilleen ensimmäiseksi osuivat käteen ompelupöydällä. Olisin voinut tarkemminkin sovitella, mutta näin tämä nyt meni. Yläpuoliset kappaleet olivat kaksi kaitaletta, jotka myös löytyivät ompelupöydän liepeiltä. Sen sijaan alimmaisten palojen piti olla sen ve

6 tilkkutyöfaktaa, jotka olen sentään oppinut.

Kuva
Lomalla saattaa olla aikaa tehdä sellaista, mihin ei ole tuntunut olevan aikaa aiemmin. Niinpä Mies siivoili kellarikerroksen varastoja ja pakotti minutkin käymään läpi laatikoita, joiden suuntaankaan en ollut katsonut noin kymmeneen vuoteen. Löysin tilkuista noin 15-20 vuotta sitten tekemiäni juttuja. Otin ne säilytettävien pinoon ja niitä tarkasteltuani huomaan kuluneiden vuosien aikana omaksuneeni ainakin kuusi tilkkutyöfaktaa. 1. Tekokuituiset tilkut eivät ole varma valinta. Olen tehnyt paper-piecingillä sydämen kaikenlaisista kankaista. Tilkkuja katsoessani ymmärrän, että halusin käyttää tilkkuja, joihin liittyy tarina. Silti tällaisen tilkkutyön käyttäminen mihinkään käyttöesineeseen askarruttaa. Esimerkiksi mustapohjainen, pinkkikukkainen tilkku on Äidin ”tekosilkkistä” puserokangasta ja pinkki-lilahtava kangas sen alapuolella on hänen juhlavahkosta mekostaan. Sen sijaan oikeanpuoleiset, vaaleammat tilkut ovat puuvillaa. Sydäntä ympäröi kukkakangas, jota jäi jäljell

kuusikulmioita eli heksagoneja.

Kuva
Kehitin muita ompelujuttuja huvituksekseni ollessani poissa ompelukoneen luota. Rupesin esimerkiksi tekemään kuusikulmioita eli heksagoneja englantilaisesti paperipalastellen. Tuo ei ole ollut minun juttuni, mutta tekeminen osoittautui käytännössä melkein meditatiiviseksi. Ennen kuin kunnolla huomasinkaan, palasia oli yli neljäkymmentä ja ne näyttivät seppeleen muodossa tosi kivoilta! Haastoin itseni tekemään yhden kuusikulmion jokaisesta mukaan ottamastani kankaasta, joka siihen riittäisi. Minulla oli pieni paperikassillinen jäännöspaloja ja niistä syntyi yllättävän monta erilaista kuusikulmiota. En paljasta lukumäärää vielä, sillä harkitsen vielä järjestäväni giveaway-arvauksen aiheesta. No, suunnittelin ompelevani kuusikulmiot kankaalle niin, että niiden väliin jää tyhjää tilaa. Sommittelin eilen sini-, vihreä- ja violettisävyisiä kuusikulmioita kokonaisuudeksi, näin: Huomasin miltei heti, että niiden pystysuuntainen väli on liian leveä ja korjailin sijoittelua illan jo

spiraalitikattu tilkkupussukka.

Kuva
Ompelukoneeni ja minä olimme kaksi viikkoa erossa toisistamme, eikä spiraalitikattu tilkkupussukkani tietenkään tuona aikana edennyt valmiiksi asti. Tänään tapasimme jälleen ja verryttelin viimeistelemällä tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Unikeko. Punaisemmalla puolella on vain yksi spiraali, mutta pussukan kääntöpuolella on tikkaustutoriaalistani tuttu kahden spiraalin yhdistelmä. Tällaiselta tikkaus näyttää valmiissa tuotteessa: Nyt vasta huomaan, etten muistanut ottaa hienoa Tilkunviilaaja-kylttiäni mukaan valmistujaiskuviin! Voi ei! Apuväline on niin uusi, ettei se ole ensimmäisenä mielessä. Kuvasin Unikeko -pussukkaa krassimaassa, johon olen istuttanut peräti kaksi tainta. Pahoittelen, että kuvassa on myös rikkaruohoja, mutta luonto on levinnyt puutarhassa poissa ollessani. Rehevässä rikkaruoho kukkapenkissä Tilkunviilaaja-kyltti olisi joka tapauksessa jäänyt piiloon. Onneksi Tilkunviilaajan nimi on mukana edes yhdessä kuvassa - siinä, missä pussukan vu