Tekstit

valmis, hempeä tilkkupussukka.

Kuva
Ompelin valmiiksi vetoketjupussukan tilkuista. Rakensin tilkkupinnan jäännöspaloistani ja valitsin tähän vaaleimpia ja herkimpiä palojani. Löysin myös yhdellä tilkkukilta Syyringin järjestämällä kangasmanipulaatiokurssilla tekemäni ryppysyherön, joka sopi tilkkujen joukkoon erinomaisesti. Annoin pussukalle nimeksi ”Hempeät leidit”. Löysin nimittäin muotipiirroksia esittävät kangastilkut, yhden pussukan kummallekin puolelle. Tilkkujen kanssa kävi sitten niin kuin esittäville kuvioille usein käy, eli tärkeitä osia jäikin sauman puolelle. Melkein annoin tälle nimeksi ”Päättömät,” mutta eihän sellaista kannata tehdä. Kunnolla näkyviä, hempeitä leidejä on sentään enemmän kuin päättömiä. Hempeät leidit -vetoketjupussukka on sisätaskuton ja siinä on pitkähkö sivulenksu. Luokittelen sen siis Street-malliston kappaleeksi. Sarjatyönä ompeleminen ei taida oikein sopia minulle. Ompelin useita tilkkupintoja ja tikkasin ne kaikki valmiiksi, leikkasin kaikille vuorikappaleet ja aloi

retrohenkinen lapsenpeitto tilkuista.

Kuva
Inspiroiduin yhtäkkiä ompelemaan ei-niin-hempeän lapsenpeiton, vaikka saajasta ei ole tietoakaan. Katse näet osui kahteen lapsille sopivaan kankaaseen, jotka ostin kerran Karnaluksista. Ne ovat selvästi samaa sarjaa ja toisessa on pesukarhuja, toisessa kettuja. Tässä valmis tilkkupinta. Se näyttää silmin katsottuna kyllä mukavammalta – kuvassa värit ovat jotenkin sameat. Kerron, miksi tilkkupinnasta tuli juuri tällainen, kun lähtökohtina olivat pesukarhu- ja kettukangas. Koska olen jäännöspalahirmu, värkkäsin ensin maanläheisistä sävyistä pieniä tilkkupintoja, jotka sopisivat erityisesti pesukarhukankaaseen. Kettukankaasta olin päättänyt tehdä peitolle taustakappaleen. Jotta tilkkupaloista ei tarvinnut tehdä täsmälleen samankokoisia, päätin kehystää ne ruskealla kankaalla. Tämä on edelleen samaa ”maailman kamalinta kangasta,” jonka sain tilkkuystävältäni Eijalta kerran killan kokouksessa. Ruskeakehyksiset palat olivat minusta hienoja ja tein niistä lattialle kaikenlais

tilkuista tilkkupintoja.

Kuva
Kaksi uutta jäännöspalakassia tursuivat jälleen yli äyräittensä, ja päätin helpottaa tilannetta ompelemalla muutaman pussukkakokoisen tilkkupinnan. Metodina minulla on, että tartun aina kahteen pienehköön palaan, ompelen ne yhteen, sitten otan taas kaksi pientä palaa ja yhdistän ne, ja tätä jatkan, kunnes kaikkein pienimmät palat loppuvat pöydälle ottamastani erästä. Jos ommelluista paloista jotkut sopivat jonkun toisen yhteyteen niin, että reunat menevät tasan tai melkein tasan, yhdistän edelleen. Sitä ennen silitän saumanvaraa kynnellä painelemalla. Jos reuna on epämääräinen, saatan piirtää viivoittimen avulla suoran, johon kohdistan paininjalan. Sauman ommeltuani tasoitan silloin saumanvarat. Jossain vaiheessa palat alkavat näyttää enimmäkseen jonkun värisiltä. Siinä vaiheessa kaivan jäännöspalakasseista lisää sopivan värisiä tilkkuja ja täydennän paloja niillä. Tätä jatkuu, kunnes koossa alkaa olla riittävän iso tilkkupinta. Viimeisimmässä jäännöspalaiskussa olen valmistanu

nytpä rakensin hirsimökkejä.

Kuva
Ompelupöydälläni on ollut kauniin värisiä kankaita! Ensin maltoin leikata myös pitkistä, kauniista kankaistani kaitaleita tilkkukilta Syyringin kiltaillan blokkiarpajaisia varten. Olen ollut killassa toistakymmentä vuotta eikä meillä ole tuona aikana ollut yksiäkään blokkiarpajaisia. Niiden aika oli kiltaan liittyessäni juuri ohitse, eikä sellainen tuntunut innostavalta pitkään aikaan. Mutta nyt tämä aktiviteetti palasi, ja voimalla. Ensimmäisenä blokkina oli 25 cm x 25 cm –kokoinen hirsimökkiblokki, jonka keskustana piti olla 5 cm x 5 cm punainen neliö. Kaitaleet saivat olla millaisia ja minkä levyisiä tahansa, mutta blokin piti olla kaksivärinen: vaalea plus oma lempiväri. Tein arpajaisiin tällaisen hirsimökkiblokin: Blokkitehtävä oli tietenkin kaikilla tiedossa edellisestä kiltaillasta asti, mutta silti viivyttelin tavalliseen tapaani ja kehitin kiireen. Lopulta minulla oli puoli tuntia aikaa ommella tämä edellisenä iltana. Hyvin ennätin! Haha. Olin ainoa, jonka kaital

modernia tilkkutyötä.

Kuva
Kuten niin monet tilkkuharrastajat, keräilen kauniita ja inspiroivia kankaita. Vieläpä niin, että ostan kankaita ja hilloan ne kaappiin, missä silloin tällöin katse niihin osuu ja voin ihailla. Tässä kuussa olen kuitenkin yllättänyt itseni ja käyttäytynyt aivan epäluonteenomaisesti. Ostin kuun alussa Töölön Tilkkupajasta ”jelly rollin” eli rullaksi käärityn kaitalepaketin Kona-merkkisiä tilkkupuuvilloja. Jo viikon kuluttua ostohetkestä olin kehittänyt idean tilkkublokkiin, purkanut rullan auki ja ommellut koeblokin, josta pidin kovasti. Puolittainen hirsimökkiblokki alkaa 7cm x 7cm kangasneliöstä. Leikkasin näitä keskusneliöitä jäännöspaloistani ja ne ovat vaikka minkä värisiä. Seuraava kerros on vaalea/valkoinen, 4cm leveää kaitaletta. Sitten ihana kerros Kona-kaitaletta ja uloimmaksi jälleen vaalea/valkoinen, 4cm leveä kaitale. Tasoitan blokit myöhemmin johonkin sopivaan neliömittaan. Nyt olen keskittynyt ompelemaan blokkeja kaikista rullan kaitaleista. Olen

kaksi valmista tilkkupussukkaa!

Kuva
Olen ahkeroinut melko järkevän äärellä eli valmistin edellisessä kirjoituksessani näkyneet, jo tikatut tilkkupinnat pussukoiksi. Vai ovatko nämä liian isot, jotta näitä voisi kutsua pussukoiksi? Ensimmäinen – Sininen aalto – on kooltaan seuraavanlainen: Leveys ylhäältä 31 cm Korkeus noin 19 cm Pohjan leveys noin 10 cm. Minulta oli vähän niin kuin tilattu tilkkupussukka, jossa olisi vaaleansinistä ja harmaata. En aivan onnistunut toteuttamaan sellaista, sillä harmaat osuudet tästä tilkkupinnasta jäivät pussukan pohjan puolelle! Muistin tällä kertaa, että vetoketjupussukan sisälle pitää muistaa ommella Tilkunviilaaja-merkki. Ompelin tämän Open Wide Zippered Pouch –ohjeen mukaan, joten tämä on Avoin-mallistoa. Näin ison pussukan suu onkin todella suuri! Ysäriltä vivahtava kangas ei haittaa vuorin puolella lainkaan. Sitten tämä toinen jättiläistapaus. Annoin hänelle nimeksi Kehrä. Auringonkehrä oli tietenkin mielessäni! Kehrä-pussukka on vielä äsk

mitä näistä mahtoi tulla?

Kuva
Tämän kuun alussa design-lattiallani asusteli kolme kapeista kangaskaitaleista ommeltua tilkkulasagnea. Kaksi lasagneista oli yhtä väriä, mutta kolmas oli minun tapaiseni eli monivärinen. Monivärisestä lasagnesta valmistui vastikään  tilkkupussukka nimeltä Aaltoileva. Siniseen ja keltaiseen lasagneen piti lisätä muita paloja, jotta niistä voisi ommella järkevän kokoisen pussukan. Ompelin niitä puolittain tilaustyönä ja tilauksessa mainittiin ”vaaleansininen ja harmaa” sekä ”keltainen ja harmaa”. Keltaisessa lasagnessa itse asiassa olikin jo harmaata mukana. Ompelin kaitaleiden väliin pienenpienet harmaat neliöt moneen kohtaan. Tilkkupinnasta nämä harmaudet eivät vain oikein erotu! Käytin harmaita kankaita leventäessäni keltaista tilkkulasagnea. Kuvassa tilkkupinta näkyy jo tikattuna ja tasoitettuna. Koska minulla ei ollut sopivaa keltaista vetoketjua, valitsin tähän oranssin. Kelta-harmaasta pussukasta on tulossa isokokoinen, joten se ansaitsee sisätaskun. Löysin valm