Tilkunviilaaja

Sain vuoden kolmannen käsityön valmiiksi tänään, vuoden kolmantena päivänä. Jipii! Sen sai nimeksi tämä lituska vetoketjupussukka, joka on Hejsaniksi kutsumaani mallistoa. (Muistanette, että kaikki pitkällä kantolenksulla varustamani pussukat ovat Street-mallistoa ja nyt kehitin uuden, litteän Hejsan-malliston.) This year’s third finished item is ready today, on the third day of the year. Yippee! That’s what I’ve called this flat zippered pouch which is of the Hejsan line. (I’ve another line of pouches called Street, where the pouches all have a long strap. These flat pouches will all belong to the Hejsan line.) Upotin tähän tilkkupintaan aiempien kangasleikkituokioitteni tuloksia. Tikkauskuvioon innoitti omenakankaaseen lähtemättömästi jäänyt ommelreikärivi. Peitin sen siis tikkauksilla. Omenakangas on Tyttären ehkä ala-asteen käsitöissä ompelemista sortseista, jotka hän heti niiden valmistuttua lahjoitti minulle tilkkutyömateriaaliksi. I’ve used earlier patchwork play

On hyödyllistä pitää välillä lomaa – silloin ehtii vähän myös harrastaa! Minä yhdistelin pikkutilkkuja pinnoiksi ja yhtäkkiä oli käsissä pienen pussukan verran palaa. Ompelin tilkkupinnan tietysti heti pussukaksi ennen kuin ehtisin katua tai tilkkupinta kasvaisi liikaa. It is useful to take a vacation now and then – it gives one the opportunity to dedicate some time to one’s hobbies. I sewed small fabric crumbs together and all of a sudden, there was enough surface for a small zipper pouch. Of course I sewed the zipper pouch at once before I could think again or the surface would become too big. Valmis tilkkupussukkani on nimeltään Kätevä. En usko sen olevan mitenkään poikkeuksellisen kätevä, mutta se oli kuitenkin sellainen käteen kivasti sopiva. The new zipper pouch is called Handy. I don’t think it’s particularly handy but at least it fits into one’s hand quite nicely. Jos olisin malttanut jättää kissankuvan ja pari kukkakangasta pois, tästä olisi tullut väritykseltään

Hyvää uutta vuotta! Aloitan vuoden reippaasti ja voinkin heti esitellä tänään valmistuneen tilkkulaukun, jolle annoin nimen Aikamoinen. Laukun tarina on nimittäin aikamoinen (tilkkuilun mittakaavassa, ei muuten). (Laukku on mielestäni aikamoinen myös ulkonäöltään. En ihan osaa päättää, onko tämä hieno vai jotain muuta.) Hankin vuoden 2008 alkuvaiheilla japanilaisen tilkkulaukkukirjan ja opin sen avulla ompelemaan onnistuneita laukkuja. (Olen monessa blogipostauksessani moitiskellut, että liian monet laukkuohjeet tuntuivat minusta turhan ylimalkaisilta tyyliin ”ompele laukkuun mieleisesi sangat”.) Tehtailin laukkuja valtavan innostuksen vallassa. Niistä ei ole kuvia, koska käytössäni ei tuolloin ollut kunnon digikameraa. Voi voi. Jossain vaiheessa innostuin tietysti toisenlaisista kokeiluista ja osa aloittamistanikin laukuista jäi kesken. Löysin loppuvuonna jostain kangaslaatikosta kaksi tuon ajan muinaisjäännettä – valmiiksi leikkaamani laukun vuorikappaleet sekä pitkiä kait

Vuosi 2015 vetelee viimeisiään ja on aika vilkaista taaksepäin ennen kuin tähyilee eteenpäin. Tilkunviilaajan vuoden 2015 kohokohdat kuvamosaiikkina näyttävät tältä: Kaksi tapahtumaa ansaitsevat päästä listalle, vaikkeivät liity tilkkutöihin lainkaan. Kiersin perheeni ja ystäväpariskunnan kanssa kesällä 2015 Etelä-Saksaa ja matka oli ikimuistoinen ja ihana! Ja joulukuun alussa Tytär sai ylioppilaslakin! Kaikki valmistamani tilkkupeitot pääsivät tietysti yhdeksän huippujutun joukkoon ja yhdeksäntenä oli vielä ShushImQuilting-blogin Liziltä saamani Tula Pink -tyynynpäällinen. Se edustaa Internetin ja sosiaalisen median tilkkuiluskenen hienoutta! Tilkkuvuoteni 2015 on ollut melko työteliäs, vaikka juuri nyt itsestä tuntuu laiskalta. Olen kuitenkin vuoden mittaan ommellut valmiiksi kolmisenkymmentä eri juttua eli melkein yhtä monta kuin viime vuonna, jota pidin ahkeruuden ilmentymänä. Ompelin vuoden aikana siis: - 23 pussukkaa tai nesessääriä - yhden esiliinan pyyheliina

Keräsin kaiken päättäväisyyteni ja sain kuin sainkin ympyräapplikoidun tilkkupeittoni valmiiksi vielä tämän vuoden puolella! Tämä on kuudes tilkkupeitto tämän vuoden aikana. I gathered all my resolve and managed to finish the circle appliqued quilt this year! This is my sixth quilt finish of the year. Koska minulle tuli ympyröistä mieleen lähinnä kolikot ja koska lopputulos oli minusta niin onnistunut, päätin antaa peitolle nimen Jackpot. Olen suosinut suomenkielisiä nimiä, mutta teen nyt pienen poikkeuksen. Jättipotti ei jotenkin kuulostaisi oikealta. The circles reminded me of coins and since the result was such a success, I decided to call this quilt Jackpot. I’ve favoured Finnish names but I will let this slide. The Finnish equivalent “Jättipotti” does not sound right somehow. Onneksi olen lomalla, että saatoin kuvata Jackpot-tilkkupeiton valoisaan aikaan. Luckily I have a few days off work so I was able to shoot the Jackpot quilt when it was light outside.

Pohdiskelin loka-marraskuussa, saisinko syntymään tilkkupeiton kokoisen pinnan Scrappy Mountain Majesties –blokeista, joita olin ihaillut jo pari vuotta. Bonnie K Hunter on tehnyt mainion tutoriaalin tästä blokista ja kokeilinkin sitä jo aikaisemmin, vain pienemmässä koossa. Keräilin kokoon hyvin vaaleita ja melko tummia kankaita ja niistä alkoi pian syntyä blokki poikineen: Ensimmäisten tilkkublokkien jälkeen lavensin vaalea-tumma-palettiani ja tilkkupinnasta oli syntymässä hirvittävän kirjava. Tiedän kyllä, että harrastan värikkyyttä, mutta pientä rajaa! Voi apua! Järjestelin ompelemani blokit huolellisemmin värijärjestykseen, ja tilkkupinta alkoi taas näyttää siedettävältä. Kuten tavallista, jouduin sommittelemaan blokkini lattialla. Kissa ehdotteli erilaista blokkijärjestystä, mutta pidin omista ideoistani enemmän. Erimielisyyksistä selvittyäni ompelin tilkkublokit pötköiksi: Sitten kokosin vuoristomaisen tilkkupinnan. Tilkkupinta oli lopulta ai

Paljastan heti, ettei ympyräapplikaatioin kuvioimani tilkkutyö ole vieläkään valmis! Jaan silti tunnelmia tilkkupeiton tekemisestä. Edellisen kerran olen kirjoittanut aiheesta lokakuussa. First, a confession: my version of the bubblequilt is not finished yet! All the same, I want to share my feelings about making this quilt. I’ve blogged something about the process in October. Löysin ihanan mallin @lizfromshush-Instagramista ja päädyin lopulta Coopcraftsin sivuille, mistä sain peittooni erinomaiset teko-ohjeet. Koska en halunnut peitostani neliömäistä, päättelin voivani käyttää suorakaiteita kangasneliöiden sijaan. Sijoitin ympyrät lähemmäs suorakaiteiden ”yläreunaa,” en ihan keskelle niitä. I found this beautiful idea from the Instagram of @lizfromshush which eventually led to the Coopcrafts blog. There I found an excellent tutorial for the quilt. However, I did not want to make a square quilt so managed to come up with the idea to use rectangles instead of squares. I also pos