Tilkunviilaaja

Ompelin värikkäiden lentävähanhineliöblokkien sekaan kokeeksi värittömän tilkkublokin – tai ainakin melkein. Lentävissä hanhissa on mustat nurkat ja tilkkuneliöt ovat pelkkää valkoista, harmaata ja mustaa. Tai siis melkein pelkkää valkoista, harmaata ja mustaa – tavoilleni uskollisena päästin kuitenkin joukkoon yhden neliön, jossa on myös väriä. Tässä vaiheessa emmin vielä: Minulla oli tuohon kohtaan toinenkin neliö ehdolla, mutta päädyin tähän. Värittömyyden vastapainoksi jotain todella värikästä! Aikaisemmin päivällä levitin taas jokaisen valmiin tilkkublokin sommittelulattialleni: ”Tää näyttää kyllä tosi kivalta,” sanoi Tytärkin, kuulostaen yllättyneeltä. Nyt vain rupeavat yksiväriset tai yksivärisen oloiset kankaat olemaan vähissä. (Haluan käyttää jokaista yksiväristä vain kerran.) No, ehkä niitä vielä löytyy, kun oikein etsin. Ja viimeiseen pulaan auttaa, että nimeän jonkun kuviollisen yksiväriseksi!

Tilkkutyöharrastusta aloittaessani mietin, miksi sijoittaisin silloin huomattavalta tuntuneen summan erikoistyökaluihin, jotka sopisivat vain tähän yhteen ompeluharrastukseen. En sijoittanutkaan, vaan tein ensimmäisen tilkkupeittoni ilman erikoistyökaluja. Ajattelinko, että työkalut olisivat paljon melua tyhjästä? Ehkä luulin, että kyseessä oli markkinointikikka, jolla myydään harrastajille turhaa tavaraa. Avauduin harhaluuloistani ja ensimmäisen tilkkupeiton värkkäämisestä tässä postauksessani. Nyt tiedän paremmin. Leikkuualusta, pyöröleikkuri ja viivain ovat tilkkutyön tekijän parhaat ystävät. Nopeaa. Mieti, kauanko menee mitata ja leikata esimerkiksi neljän sentin levyinen kaitale saksipelillä kankaan koko leveydeltä. Leikkurilla, vips vain! Helppoa. Muutaman kaitaleen saksipelillä leikattuasi olet käsi kipeänä, tai ainakin melkein. Leikkurointi ei rasita ja se on maailman kätevintä. Tarkkaa. Leikkurin terä kulkee viivaimen reunaa pitkin suoraan ja tarkasti. Saksilla leik

Tässä minun seitsemän vinkkiäni tilkkuilijalle. Nämä sopivat ihan mihin tahansa mestaruustasoon, epävarmasta aloittelijasta viisisataa tilkkupeittoa työstäneeseen taitajaan. 1. Älä väriä pelkää! Älä sen kauneutta kiellä. 2. Käytä kankaita, joista oikein pidät. Niitä on kaikkein kivoin katsella, leikata ja ommella. Jos hyvin käy, voit lopullisesta tilkkutyöstä osoittaa, että tuo kangas on tosi kaunis... ja tuo... ja tuo! 3. Ruma tai jotenkin vaikean oloinen kangas tuo toisaalta lisää kiinnostavuutta. Merkillinen, kummallinen, joukkoon kuulumaton kangas on usein juuri se särmä, joka tekee kivasta tilkkutyöstä mahtavan. 4. Tasoita blokkisi ennen kuin ompelet ne kiinni toisiinsa. Tasoitetut blokit näyttävät paremmilta. Keskenään saman kokoiset palat on helppo ommella yhteen niin, että niiden reunat menevät tasan. Jos joudut sovittelemaan erikokoisia paloja toisiinsa, lopullisessa tilkkupinnassasi on väistämättä kupruja tai sen toinen reuna on hämmästyttävän

Olen aivan täpinässä lentävät hanhet -blokeista ja neliöistä kokoamistani isoista tilkkublokeista varsinkin nyt, kun raaskin ottaa esiin muitakin kuin jäännöstilkkuja. Esimerkiksi puna-oranssi-keltaisen blokkikokoelman keskiosa kirkkaine oransseineen näyttää hehkuvan: Melkein kaikki ylävasemmalla näkyvässä tilkkublokissa olevat neliöt ovat pitkistä kankaista ja kaksi kankaista oli vieläpä aivan uusia hankintoja! Eivät nuo tähtineliötkään näytä hassummilta, vaikka leikkasin kyllä ne jäännöstilkuista. Sitten nämä lila-siniset blokit: Etualan violetissa blokissa on jo kolmesta pitkästä kankaasta leikattuja paloja. Hyvä, minä! Neljä vihreää tilkkublokkia: Yläoikealla näkyvään tilkkublokkiin leikkasin myös 10 neliötä pitkistä kankaista ja kaksi kankaista oli aivan uusia. Jäännöspaloista kootut neliöosuudet ovat kyllä monipuolisempia, kun pakosti joudun käyttämään vaikka kuinka monta eri kangasta. Pitkistä kankaista tulee automaattisesti leikatuksi monta samanlaista neliöt

Käyttelin Tyttären minulle suosittelemaa uutta kollaasisovellusta ja tein digitaalisen tilkkutyön muutamasta ”kissa tilkkutyön kanssa” –kuvastani. (Itse asiassa koko tämän postaukseni idea on Tyttären keksimä, joten hänelle kredaa siitä.) Kissa on erinomainen tilkkutyötuomari. Se arvostaa pehmeää tilkkupeittoa ja jopa tikattua vetoketjulaukkua. Se valitsee jonkun tekemäni työn voittajaksi monta kertaa viikossa. Olen siis moninkertainen voittaja! Ihan mahtavaa. Kissa myös koristaa tilkkutyöni, kahdella eri tavalla. Ensinnäkin se söpöystää kaiken. Toiseksi se karvastaa kaiken. Se viihtyy päiväpeittomme tietyllä kulmalla ja käyttelin muutama päivä sitten kolme kierrosta teippiharjaa enkä silti saanut kaikkia sen lähdettämiä kissankarvoja pois. Annoin mustanpuhuvan Väsky-tilkkupussukan lahjaksi kissattomaan kotiin. Meni tovi, ennen kuin sain suurimman osan kissankarvoista pois ja vielä niitä jäi kaupan päällisiksi. Aiemmin Kissa kävi puuhailemassa jotain mystistä tilkkukan

Viime vuonna en tehnyt uudenvuodenlupauksia, vaan esitin kolme toivetta ja yhden bonustoiveen. Käsittelin viime blogipostauksessa toiveitteni toteutumisen tilanteen ja nyt katsahdan bonustoiveeseeni. ”Bonustoiveena on saada ainakin yksi nyt keskeneräinen työ valmiiksi”. Tuolloin listasin viisi keskeneräistä työtä: Tilkkupeitto taaperolle. Valmis! Peitto sai nimen ”Täplikästä menoa,” mutta valitettavasti taapero ei ole vielä saanut peittoaan. Olen tällä tavalla tosi saamaton. Jalokivien lailla hohtava tilkkupinta. Kesken. Keräsin blokit muovikassiin ja odotan erityistä urheaa mielialaa rohjetakseni miettiä, miten saan työn kunnialla päätökseen. Palapelipeitto. Kesken. Tilkkupinta on muutamaa applikointia vailla valmis ja on ollut siinä kuosissa jo tovin. Kaitaleesta virkattu matto. Kesken, mutta hivenen pidemmällä kuin viime vuoden lopussa. Hiljaa hyvää tulee, tai näin vakuuttelen itselleni. Traktorinjälkipeitto. Valmis! Tilkkupeitto sai nimen ”Massey-Ferguson,” ja se on o

Viime vuoden lopuksi esitin uudenvuodenlupausten sijaan kolme toivetta ja yhden bonustoiveen. Miten toiveeni ovat toteutuneet? Vuodesta on puolet jäljellä, joten nyt on hyvä hetki tarkistaa tilanne ja mahdollisesti korjata kurssia. ”Toivon pääseväni käymään isossa tilkkutapahtumassa ulkomailla”. Haaveilin lähteväni ehkä Soilen kanssa Birminghamin tilkkutapahtumaan, mutta tämä suunnitelma ei näyttäisi toteutuvan. Mieskin ehdotteli itseään matkaseuraksi Birminghamiin ( !!! ). Olen vielä kahden vaiheilla. Todennäköistä on, että jätän toiveeni toteutumaan myöhemmin ja lasken isoksi tilkkutapahtumaksi Syyringin huhtikuisen kevätretken Tallinnaan. Sielläkin sai menestyksekkäästi tutustua kangastarjontaan (Karnaluksissa) JA koko joukkoon hienoja tilkkutöitä (Marja Matiisenin taiteilijakodissa). ”Haluaisin osallistua samanlaisiin hauskoihin ryhmämyyjäisiin kuin Töölön Tilkkupajan joulu oli”. Soile ja minä pidimme toukokuun Siivouspäivänä Pop-up-storea Tilkkupajassa. Meillä oli tok