Tekstit

kolme tilkkublokkia solmiokankaista.

Kuva
Minulla oli yksitoista solmiokankaista ommeltua tilkkublokkia jo kasassa, kun tajusin, että niistä jokaisessa oli tumma uloin kierros! Eihän sellainen kävisi päinsä! Tiedän kokemuksesta, että moniväriset kaitaleista kierretyt neliöt muotoutuvat kivaksi tilkkupinnaksi helpoiten niin, että joka toisessa on tumma ja joka toisessa vaalea reuna. Minun tilkkupeitostani oli tulossa vaikea sommiteltava. Ei auttanut muu kuin keskittyä ompelemaan tietynlaisia blokkeja, mikä on tietysti paljon improvisoimista vaikeampaa. (Näyttävätkö tuon uloimman kankaan kuviot teistäkin jotenkin iilimadoilta? ) Vaaleita solmiokaitaleita löytyi, mutta ei koko kierrokseen. Yhdistin kahta erilaista (ja jouduin jatkamaan toista myös leveyssuunnassa). Tästä blokista tuli jotenkin juhlallisen näköinen: Valtaosa solmioista on tummia tai korkeintaan keskivärisiä, joten vaaleuden saaminen uloimmaksi vaatii taiteilua. Onneksi minulla on käytössäni kymmenittäin solmioita! Niistä riittää sentään vaaleahk

tilkkupeitto valmistumaisillaan.

Kuva
Selitin eilen saamattomuudestani, kun en ollut viitsinyt hakea keskeneräistä tilkkupeittoa alemmasta kerroksesta ompeluhuoneeseen makkariin. No, ryhdistäydyin ja hain peiton sekä mittasin, riittäisivätkö jo leikkaamani kaitaleet reunakantiksi. Olisivat riittäneet, mutta halusin sinisen ja vaaleanpunaisen väliin yhdistävän värin. Päädyin kahteen eri violettiin, joita kumpaakin oli ihan lyhyt pätkä. Kuvassa toinen violetti kangas näkyy todella vähäisesti. Violetit tulevat siis keskiössä olevan sinisen sekä oikeassa yläkulmassa näkyvän vaaleanpunaisen, mustapallollisen kankaan väliin. Kuvasta näkyy myös, kumpaan tilkkupeittoon reunakaitale on tulossa - siis niin kutsuttuun "jäännöspalaneliöpeittoon". Ihailin taas Soilen Töölön tilkkupajassa loihtimia tikkauksia. Peittopinta näyttää upealta! Tässä vielä toinen kuva. Pinta on hienon kolmiulotteinen! Silti tilkkupinta ei ole kuoliaaksi tikattu, vaan peitto on edelleen miellyttävän taipuisa. Se jos mikä ansaitsee p

värikkäät kaitaleet.

Kuva
Ihmeellistä, miten hitaasti sitä joskus pääsee työn syrjään kiinni! Tilkkupeittoaihioni ”jäännöspaloista” ja ”geometrinen” ovat olleet valmiiksi tikatut vaikka kuinka kauan, mutta edelleenkään en ole saanut kantatuksi kumpaakaan. Syyringin ”Tilkut piknikillä” –näyttely lähestyy vääjäämättä, ja toinen peitoista tulee sinne esille. Siksi minun olisi saatava peittoon reunakantti. Peittoaihio on Imatran Tilkkupäivien jäljiltä vielä matkalaukussa, joka on alakerrassa. Saamattomuuttani jätin peiton sinne ja sen sijaan että olisin valinnut siihen kanttikankaan, valitsin kaiken. Otin jäännöspalalaatikosta esiin värikkäitä, melko isoja paloja ja leikkasin niistä 6cm leveitä kaitaleita joko täysvinoon tai täyssuoraan. Olen huomannut, että kumpikin kaitale toimii hyvin, ja samassa työssä voi käyttää sekä ettää. Jotta saan sateenkaaren rullaamaan kivasti koko reunan pituudelta, minun täytyy löytää vaaleanpunaisen ja kirkkaansinisen väliin sopiva yhdisteväri ja/tai –kuvio. Tässä vaih

valmis pinkki-punainen tilkkupussukka.

Kuva
Ompelin pussukan eilen valmiiksi, mutta pimeyden langettua en saanut kunnollisia kuvia, joten valmistujaiskuvat jäivät tähän päivään. Hädin tuskin tänäänkään ennätin valoisaan aikaan kuvaushommiin! Mutta tässä hän on – valmis pinkki-punainen pussukka nimeltä Roosan nimi. Roosan nimi –nimen se sai, kun pohdin Miehen ( !! ) kanssa yhdessä punaisia tai pinkkejä juttuja nimeämistä varten ja hän toi esiin ”Ruusun aika” –nimen. En tainnut katsoa tuota televisiosarjaa lainkaan, mutta siitä tuli mieleen 1980-luvulla tosi suosittu kirja, Ruusun nimi. Jotta pussukalla olisi kuitenkin oma nimi, ruusun tilalle tuli roosa. Tältä puolelta pussukka on tummemman punainen eikä välttämättä lainkaan roosa. Onkohan tämä vaaleanpunaisempi puolikaan juuri roosanvärinen? Ehkä ei! Nimeäjällä on kuitenkin taiteellisia vapauksia. Tilkunviilaaja-kangasmerkki näkyi siinä. En ommellut pussukkaan sisätaskua. Sen sijaan pussukassa on pidempi kantolenksu, joten se kuuluu Street-mallistooni. Ti

sain apuvoimia.

Kuva
Kissa varmaan ajatteli, ettei töistäni tule mitään, ellei se tule auttamaan. Niinpä se ensin tutki ompelupöydällä olevat kangas- ja tarvikevarastoni ja meni sitten prässäämään solmiokankaista ompelemiani tilkkublokkeja. Kuvassa se ehkä miettii, että apu olisi minulle tervetullutta muidenkin töiden kanssa. Ompelupöydällä siis hanhityö, joka odottaa nimilappua ja ripustuskujaa; Kissan alla solmiotilkkublokkeja; ja tilkkupussukka ennen kokoamistaan. Jotain kiinnostavaa näköpiirissä? Ehkä. Tai sitten se pohtii, kävisikö tilkkublokin päälle kunnolla lepäämään. Olinpa ahkerana  Muutama solmiokankainen blokki on tullut valmiiksi tänään. Tosi nätti ja jotenkin lapsekas – keskikappaleen kirahvi tietysti antaa omanlaisensa sävyn koko blokille. Joku lukija ehkä ihmetteli, minkä kumman kankaan voisin sovittaa merkilliseen solmiokankaaseen. No punaisella täydensin: Oranssin tilkkutyöhanhen olen ehtinyt tikata, tasoittaa ja myös kantata: Hanhi näyttää sopivan pullea

hanhi, solmiot ja tikatut pinnat.

Kuva
Helsingin tilkkukilta Syyringin tilkkutyönäyttelyn avajaiset lähestyvät – enää noin kuukausi aikaa, niin minunkin töitäni voi katsastaa Taide-Laaksossa eli Laakson sairaalan kahvilan seiniltä. Siksi niitä viimeisiä täytyy viedä kohti valmistumista! Esimerkiksi tämä oranssi hanhi: Kuva on ollut valmiina niin kauan, etten enää uskalla edes muistella, ja hanhea kehystävät ruohot tai oksatkin ovat olleet paikallaan jo pitkään. Eilen sain vihdoinkin vanutikkauksen aloitettua! Hanhen taustalla oleva kangas vain on kovin kirjavaa, joten hienotkaan tikkaukset eivät siitä juuri erottuisi. Minun tikkaukseni eivät ole erityisen hienoja, mutta valitsin sentään vaaleanruskean tikkauslangan, jotta tikkaukset olisivat sävyltään lähellä kuvion värejä. Päätin tehdä hanhiosuudesta pulleamman ja leikkasin sinne ylimääräisen vanupalan. Piirsin hanhikuvion mukaan kaavan ja kaikki ja harsin muutamalla pistolla hanhikankaan nurjalle puolelle. Eiköhän se nyt jäänyt riittävän pulleana koholle litt

tilkkutyötä solmioista.

Kuva
Sain hillityksi käden väpätystä sen verran, että sain kelvollisia kuvia solmiokangasblokeista. (Kerroin tässä "kantit kohdilleen" -postauksessa, etten voinutkaan näyttää solmiotyön edistymisestä yhtään kuvaa, koska ne tärähtivät jokainen.) Kuvassa vasemmalla ylempänä ensimmäinen valmiin kokoinen blokki, jossa on keskellä leijonan kuva ja seuraavassa kaitalekerroksessa Lions-solmiota. Oikealla ylhäällä on minusta aika hieno blokki, lähinnä tuon ulomman vinoraitakaitaleen takia. Alemmassa blokissa näkyy, että valitsin osaan blokeista keltaisen keskustan. Tässä blokissa on kakkoskerroksena ärtsyn raidallista solmiokangasta, joka tuo blokkiin vähän tähtimäistä kuviota. Sitten jatkoin kivaan vinoraitablokkiin vielä yhden kierroksen: Pihistelin kaitaleiden leveyden kanssa ja jouduinkin sitten ompelemaan toisen samanlaisen kaitaleen ensimmäisen viereen, että blokista tulisi riittävän iso. Näitä on kyllä hauska tehdä! Kaitaleita on nopea leikata ja koska minulla on