Tekstit

tikkauksia. mielenkiintoista.

Kuva
Uusi, ihanaksi mieltämäni Husqvarna-ompelukone on vähän kuin koeajalla. Ompelen sillä sujuvasti ja mielelläni, mutta tarkkailen koko ajan, pettääkö se luottamukseni. * * Edellisestä virkkeestä tulikin mieleeni, että opiskeluaikana kävin suullisessa ruotsin kuulustelussa, jonka läpäisin. Opettaja luonnehti kielitaitoani: ”du talar så flytande och SÅ GÄRNA, att…” Niinpä, sujuvasti ja mielelläni, samalla mennään. * * Pussukkapinnan tikkaamisessa Husqvarnani suoritus on mallikelpoinen. Piston pituus säädetty 3.5:ksi, ylälankana konekirjontalanka ja alalankana tavallinen ompelulanka. Pistot ovat tasaisia. Alalanka ei näy työn oikealla puolella pistojen väleissä eikä ylälanka tule näkyviin työn nurjalle puolelle (tästä ei ole kuvaa, mutta jos olisi, se olisi mustaa täynnä – musta koltsarikangas on alimpana ja alalanka on mustaa). Uudessa koneessani paininjalka nousee automaattisesti ylös, kun lakkaan polkemasta kaasua. Kun säädän neulan jäämään ala-asentoon, minun ei tarvitse mu

ajatuksia ja tekosia menneisyydestä.

Neljä vuotta sitten tammikuussa ryhdyin ompelemaan ”eläinkuosista” pussukkaa. Aika liioiteltu ilmaisu, minkä totesin itsekin. Olin vastikään saanut valmiiksi kimaltavan, hopea-turkoosin pussukan, joka oli pitkään blogini suosituimpia postauksia. Raidallinen tilkkulaukku oli myös tekeillä. Näyttääkö teistäkin, että sen väri- ja kuviovalinnat ovat aika omintakeiset? Kolme vuotta sitten väkersin toista, vielä omintakeisemman näköistä tilkkulaukkua, johon yritin saada sopimaan kangasjojojani.  Laukusta ei vieläkään ole tullut valmista. Huokaus! Olisi parempi mieli, ellen olisi katsahtanut tähän postaukseen. Kaksi vuotta sitten tilanteeni oli onneksi paljon parempi. Tikkailin Syyringin näyttelyä varten tekemääni vauvanpeittoa (ja sain sen myöhemmin kunnialla valmiiksi asti). Sama peitto kävi FinnQuiltin tilkkutyönäyttelyssä kesällä 2012 ja bongasin sen myös näyttelystä kertovan Tilkkulehden jutun kuvista.  Vuosi sitten ompelin Vanhat ystävät –tilkkupeittoa. Tätä tykkään muis

kehykset tilkkupinnalle.

Kuva
Geometrinen tilkkupinta sai tänä viikonloppuna katkoviivamaiset kehykset ympärilleen. Tein katkoviivasta vähitellen väriä vaihtavan. Alareunassa on tummimmat viivat ja ne vaalenevat yläreunaa kohti. Yläreunan katkoviiva on vaaleaa. Kuvassa yläreunan katkoviivaa ennen sen ompelemista tilkkupeiton jatkoksi. Kehyksen nurkat ovat vain mustat, jotta minun ei tarvinnut laskeskella päätäni puhki, miten saan katkoviivat menemään tasan. Tilkkupintani tarvitsee enää taustakappaleen, ja voin taas viedä tilkkupeiton Töölön Tilkkupajan tikkauspalveluun! Mihin mahtaa tämä tilkkupeitto matkustaa, kun se on valmis? Minulla ei ole siitä aavistustakaan, mutta aika tavaran kaupitsee. Viikolla oli Helsingin tilkkukilta Syyringin kiltailta ja ihailin siellä tilkkuystäväni Armin ompelemaa laukkua. Hän kertoi ottaneensa siihen mallia tästä Crazy Mom Quiltsin laukusta. Eilen otin siniset ja vihreät jäännöspalapinot vielä kerran esiin (tiedättekö, vähän on alkanut kyllästyttää samoje

valmista ja keskeneräistä.

Kuva
Ompelin yhteensä 72 tilkkublokkia jäännöspaloistani. Paloja jäi vielä vaikka kuinka paljon! Tähän projektiin en kuitenkaan tarvitse enempää blokkeja. Harkitsin siirtymistä pienempien jäännöspalaneliöiden pariin, koska tilkkuja riitti ja riitti, mutta velvollisuus kutsui. Leikkasin ja ompelin sen sijaan reunapaloja geometriseen tilkkupintaani.   Geometrisen pinnan kehykseksi tulee tällainen liilasävyisistä kankaista ommeltu katkoviiva. Löysin idean Töölön Tilkkupajan Soilelta lainassa olevasta Blocks, Borders, Quilts –kirjasta (kirjoittanut Sunny Steinkuhler) ja ajattelin tämän sopivan geometrisiin blokkeihin hyvin.  No, sopivuus tai epäsopivuus jää nähtäväksi. Ja toivottavasti musta kankaani riittää.

kaksi tilkkuprojektia.

Kuva
Ensiksi tilannekatsaus viimeisimpään tilkkuprojektiini. Pystyin valmistamaan siihen parikymmentä jäännöspalablokkia yhdessä illassa. Minulla oli muutamia valmiita aihioita, (eli pari, kolme tilkkupalaa ommeltuina yhteen, kenties muutama melkein valmis pala) ja jäännöspalatilkut olivat valmiina käsillä. Ompelen nämä blokit siis niin, että yhdistän ensin pieniä paloja. Ompelen ketjussa niin monta kuin olen varannut viereeni pinoon. Lopuksi otan tilkkupalaketjun, katkon palojen väliltä langat ja tasoitan saumanvarat, mikäli niissä on tasoitettavaa. Silitän palat ja palaan niiden kanssa ompelupöydän ääreen. Katson, voisinko yhdistää pienistä paloista ompelemiani paloja toisiinsa ja jos en voi, etsin jäännöspaloista sopivia pätkiä. Jatkan ompelemista ja välisilityksiä, kunnes tilkkupinta on vähintään 15cm x 15cm, jolloin silittämisen jälkeen leikkaan palan oikeaan kokoon. Asettelen palat ensin lattialle, jotta voin ihailla niitä. (Vaikkei näissä ole mitään sommittelua tai hienoja k

tilkkuneliöitä sateenkaaren väreissä.

Kuva
Jätin geometrisen tilkkupinnan kylmän viileästi kesken – vaikka minulla oli idea kehyskuvioinnista ja kaikkea – ja kiiruhdin vaihteeksi käyttelemään jäännöspalojani. Ompelin aina (suunnilleen) yhtä väriä olevia kankaita tilkkupinnaksi, joka oli vähintään 15cm x 15cm kokoinen ja leikkasin niistä sen jälkeen neliöitä. Oikeastaan minun kyllä pitäisi ommella geometriselle tilkkupinnalle kehyspalat. Käytän niissä samoja kankaita, joita käytin tilkkupinnassa, eivätkä ne niin ollen ole käytettävissä tähän jäännöspalaprojektiin (koska ne eivät käytännössä ole vielä jäännöspaloja). Häiritsevää. Olen ommellut ja leikannut 29 neliötä, joista jotkut olen tasoittanut melko tuhlaavaisestikin ja niinpä minulla on roskakori puolillaan jäännöspurua. Arvatkaahan, näyttääkö jäännöspalalaatikko yhtään vajaammalta? Ei apua, en saa sitä kunnolla edes kiinni (minulla on esillä kannellinen vähän pienempi muovilaatikko). Kaikki neliöt ovat nyt värillisiä, mutta sanokaa – pitäisikö sekaan lai

uusi vuosi, vanhat ja uudet kujeet.

Kuva
Hyvää uutta tilkkuvuotta! En tehnyt tälle vuodelle Tilkunviilaajan vuosikalenteria, joten tämän vuoden postauksissa ei tule esiintymään kalenterikuvia. Ehkä ensi vuonna taas. Vuosi vaihtui tilkkujen merkeissä. Minulla oli jännittävää uuden ompelukoneeni kanssa (katso video siitä, kun avaan koneeni paketista, ellet ole tätä jo nähnyt)! Ompelin ensimmäiset pistot sillä viime vuoden viimeisenä päivänä (siis eilen) ja olen nyt aivan myyty, vaikken ole ommellut sillä juuri muuta kuin suoraa ommelta. Vanha kuje  Uusi konekaan ei silti estä ihmistä tekemästä samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Mitä vikaa tässä kuvassa on? Jälleen kerran ompelin palat huolellisesti yhteen ja tasoitin sauman, ennen kuin huomasin ommelleeni ne nurja oikeaa puolta vasten. Ei siis kannata tehdä näin. Ei ole kiva, kun saumat näkyvät kappaleen oikealla puolella. Muutamia tilkkupintoja olen sentään osannut ommella asiaankuuluvasti oikea puoli oikeaa vasten. Kokoan jäännöspaloistani neliöitä, jotka