Tilkunviilaaja

Jos olet harrastanut tilkkutyötä vähänkään pidempään, olet todennäköisesti kohdannut värikriisin ainakin kerran. Kehitin nopeasti yksitoista kriisitilannetta ja ehdotan helppoja tapoja joko välttää kriisi kokonaan tai selvitä siitä kolhuitta. Nytpä tahdon olla ma, värikriisiesi pelastaja! Värikriisi 1: Epäonnistunut kontrasti. Onnistuneessa tilkkutyössä kontrasti on kohdallaan. Vaikka ihmiset arvioivat tilkkutöitä väreihin liittyvin sanoin, niin useimmiten kyse on kontrastista. Erityisesti vierekkäin olevien tilkkujen välillä pitää olla kontrastia, jotta niiden värit eivät sulaudu kauempaa katsottuna samaksi. Olen näyttänyt Arvoitus-tilkkupeiton kuvia monta kertaa, koska siitä näkyy erinomaisesti, millainen kontrastin pitäisi olla ja miltä näyttää, kun kontrasti puuttuu. Saatat tietysti tavoitella vähäkontrastista pintaa. Silloin kannattaa muistaa, ettei eri värienkään välille synny häiritsevää kontrastia, kun tilkkujen tummuusaste on suunnilleen sama. Värikriisi 2: Kalliit virheet.

Tilkkusilppurivejä ja suorakaiteita sopivasti yhdistelemällä syntyy kiva tilkkublokki. Ryhdyin puuhaan joulukuun alussa 2023, ja jo tammikuun lopulla 2024 pääsin valokuvaamaan valmiin tilkkupinnan. Projektissa oli monenlaista välietappia, joista kerroin laajasti sanoin ja kuvin kirjoituksessani "tilkkuriveistä tilkkublokkeja". Koska tilkkupinta oli peittokokoinen, toimitin sen tietysti luottotikkaajalleni Soilelle Töölön Tilkkupajaan. Hän pyöritteli pintaan ihanat kiehkurat! Levitin kanttaamattoman peiton viipymättä sängylle, jotta sain siitä käsityksen. Tilkkupintahan jalostuu aivan eri tasoiseksi, kun sen tikkaa nätisti. Seuraavaksi pääsin miettimään tulevalle peitolleni nimeä. Tarvitsen nimen, jotta voin valmistaa peittoon nimilapun, jonka kiinnitän ennen kanttaamista. Vähintään yksi nimilapun reunoista jää aina reunakantin alle, jolloin sitä on hankala irrottaa huomaamattomasti. Vorojen varalta! (Ihan kuin varkaat tosissaan vaanisivat tilkkupeittojani! Ainakaan sellaise

Otsikossa on retorinen kysymys, sillä minä kerron kohta teille, mistä tänä vuonna julkaisemistani kirjoituksista te lukijat tykkäsitte eniten. Houkuttelevimpien kirjoitusten joukosta löytyy joku yllätyskin – ainakin minä yllätyin! 10.  kolme tilkkutyöprojektia. Veikkaan, että tämän kirjoituksen houkuttelevuus perustuu kahteen asiaan. Tilkkutyöprojektit kiinnostavat aina, ja vielä kun lupaan esitellä kolme erilaista, niin tilkkuharrastaja koukuttuu. Kuvassa on yksi projekteista, mutta mitkä ne kaksi muuta mahtoivatkaan olla..? 9. keiju.   Ensimmäinen yllättävä löytö top-ten-listalla. Miksi juuri Keiju-pussukka houkutteli eniten, kaikista tämänvuotisista pussukoistani? Se on niin pienikin! (Tosin sen kokoa ei ymmärrä, ellei sitä näe omin silmin.) 8. Uusin Tilkunviilaaja-kaava Amity!   Amity-tilkkupeiton kaavaa promoava kirjoitukseni on tietenkin houkutellut kävijöitä, sillä olen jakanut linkkiä useammassa kanavassa eri aikoina. 7.  toiveajattelua.   Valmis tilkkupeitto! Aina yhtä hou

Jouluaatto! Säästin tähän luukkuun todellisen aarteen – Dick Francisin kirjan Perintö. Perintö on yksi parhaista Dick Francis -romaaneista, ellei paras. Miettikää nyt kirjan ensimmäisiä virkkeitä: "I inherited my brother's life. Inherited his desk, his business, his gadgets, his enemies, his horses and his mistress. I inherited my brother's life and it nearly killed me." Oma suomennokseni: ”Perin veljeni elämän. Perin hänen työpöytänsä, hänen yrityksensä, hänen vempaimensa, hänen vihollisensa, hänen hevosensa ja hänen rakastajattarensa. Perin veljeni elämän ja siksi melkein menetin henkeni.” Pystyn arvioimaan kirjan paremmuutta, sillä olen lukenut kaikki Francisin kirjat – osan jopa kolme tai neljä tai viisi kertaa. Olen Dick Francis -kirjojen asiantuntija (haha)! Perintöön liittyvää tilkkutyötä en pysty esittelemään. Kirjan alkukielinen nimi ”Straight” eli suora ei osunut sekään yhteenkään työhön, mutta mutkan kautta löytyi sopiva edustaja, nimittäin Sokkelo-tilkk

Aatonaaton luukusta hohtaa Sujata Masseyn kirjoittama Satapurin jalokivi. Olen tykännyt Sujata Masseyn Rei Shimura -sarjasta, mutta toisaalta harmitellut päähenkilön nössöyttä ihmissuhteissaan. Intialainen Perveen Mistry vaikuttaa vähemmän turhauttavalta hahmolta. Satapurin jalokiven lukija kokee seikkailun matkatessaan 1930-luvun Intiaan. Ainakin minusta kaikki tuntui niin todelliselta, että oli kuin olisin ratkonut mysteeriä yhdessä Perveen Mistryn kanssa. Ihana kirja! Tähän kirjaan liittyy selkeä muisto. Kävin korona-aikaan kirjastossa ja hämmästyin kovasti, kun en päässyt lainaustiskejä edemmäs! Virkailija halusi olla avuksi ja kysyi, voisiko noutaa minulle haluamani kirjan. Hän taisi hämmästyä, kun pyysin häntä tuomaan kymmenkunta englanninkielistä kirjaa, vaikka dekkareita ja jännitystä. Ei väliä, kuka on kirjoittanut. Virkailijan poissa ollessa vilkaisin sallitulla alueella ollutta ”tänään tarjolla” -hyllyä ja löysin ihmeekseni juuri tämän Satapurin jalokivi -kirjan, joka oli

Tänään luukusta löytyy yhden lempikirjailijani eli Louise Pennyn toistaiseksi suomentamaton kirja Kingdom of the Blind. Kansiteksti lupaa ”huipputason tarinan,” eikä liioittele yhtään. Jouduin säännöstelemään lukutuokioitani tai olisin ahmaissut tämän kerralla! Louise Pennyn sankari on rikostarkastaja Armand Gamache, joka on jämerä ja viisas. Hän opastaa nuoria etsiviään ja antaa heille neljä virkettä, jotka johtavat viisauteen. Seuraavat virkkeet pitää pystyä sanomaan niin, että tarkoittaa, mitä sanoo: ”En tiedä.” ”Tarvitsen apua.” ”Olin väärässä.” ”Olen pahoillani.” Olen totisesti tavannut ihmisiä, jotka eivät ole koskaan väärässä. Olen huomannut, miten vaikea joillekuille on todeta vain, ettei tiedä jotain. Mieluummin keksivät jotain höpöjä kuin myöntävät, etteivät vain tiedä. Kirjan nimen kuningaskunta-osaan liittyisi hienosti tilkkuteos, jonka nimessä olisi mukana kuningas, mutta kas kas, sellaista teosta ei ole! Siksi tyydyn tuomaan esille Ikkunaprinsessa-tilkkupussukan. Vin