Showing posts with label tilkkupeitot. Show all posts
Showing posts with label tilkkupeitot. Show all posts

Wednesday, 23 May 2018

kaksi tikattua tilkkutyötä.

Sain taitavasti longarm-tikatut tilkkutyöni Töölön Tilkkupajan Soilelta ja pysähdyin ihailemaan hänen työnsä jälkeä hetkeksi. Työt eivät siis vielä ole valmiit, vaan minun pitää vielä tasoitella ja nimetä ne sekä ommella nimilaput ja reunakanttaus. Siksi näytän niistä vain yksityiskohtia – toistaiseksi.

Löysimme tähän tähti- tai vipperäkuvioiseen työhön juuri sopivan, terävän-pehmeän tikkauskuvion:


Kuvio täydentää hienosti tilkkupinnan kuviota. Tietenkin tikkauskuvio erottuu paremmin taustapuolella:


Kuvan pyörylä on applikaatio, jonka ompelin kankaasta löytämäni reiän kohdalle. Olin jo ommellut kankaan osaksi taustakappaletta, kun yhtäkkiä näin siinä reiän. Jos olisin nähnyt sen aikaisemmin, olisin ehkä pystynyt leikkaamaan kankaan sopivammalta kohdalta. Toisaalta paikka on hauska yksityiskohta! Kun paljastan valmiin työn (sitä saatatte joutua tovin kyllä odottamaan), näette, miten paikkakangas nivoutuu mukavasti osaksi taustakappaletta.

Entä split nine patch –tilkkutyöni sitten? Ompelin siihen räväkän taustakappaleen, joka on kuitenkin paikoitellen melko tyylikäs. Esimerkiksi juuri tästä kohdasta:


Tikkauskuvio on minulle entuudestaan tuttu ”humalaisen kotimatka”. Ehdottelin ensin vähän toisenlaista kuvioideaa, mutta Soile suositteli kiemurtelevaa kuviota nimenomaan tälle peitolle, koska hän tiesi sen jäävän melko huomaamattomaksi tällaisella tilkkupinnalla:


Tikkauskuvio ei vie huomiota iloisenkirjavalta tilkkupinnalta, vaan sulautuu siihen. Hyvin suositeltu kuvio! Se on tälle tilkkupinnalle onnen omiaan! Olen iloinen, että sain asiantuntijan vinkin!

Split nine-patch –tilkkupeittoni tarvitsee nyt nimen ja nimilapun ja viimeistelyn, sillä se lähtee kohta Vaasaan Tilkkuyhdistys Finn Quilt ry:n valtakunnalliseen tilkkutyönäyttelyyn. Lähetysaika ei ole ihan vielä, mutta tähtään siihen, että saan työn mukaan Helsingin tilkkukilta Syyringin yhteislähetykseen, ja toimituspäivä sille on kylmäävän lähellä.

Taidankin painella tästä ompelupisteelle käyttelemään ensin mittanauhaa, sitten viivainta ja leikkuria. Samalla voin keksiä työlleni nimeä. En tiedä, kumpi on vaativampi tehtävä!

Saturday, 5 May 2018

tilkkutähtiä jäännöspaloista.

Jo talvella katseeni kiinnittivät epätasaiset tähtiblokit, joiden keskipala oli aina ommeltu sikinsokisista tilkkupinnoista. Instagramissä näitä vilisi, ja melkein kaikissa taustana oli valkoinen tai vaalea kangas.

Inspiroiduin blokeista, mutta ajattelin käyttää tummaa taustakangasta. Töölön Tilkkupajasta löytyi upea, mustikansininen batiikkikangas, jota ostin pitkähkön pätkän ihan tätä tarkoitusta varten.


Kuvassa näkyvät hetki sitten valmiiksi saamani tähdet. Kahden keskiosassa on aivan minipieniäkin palasia, jotka näyttävät kivalta, mutta jotka tekevät sakarapalojen saumoista aika haastavat.

Viikko sitten tarkastelin silloista tilannekuvaa levittämällä siihen mennessä valmistamani blokit lattialle.


Yllättäen blokit kiinnostivat Kissaa. No, se tietysti on itse oikea tähti! Vai olinkohan sen mielestä silittänyt ne huonosti, koskapa sen täytyi prässätä niitä lisää?


Kyllä harmitti eilen aamulla jättää tähtiblokki edelleen odottamaan, että pääsen töistä ja ompelemaan sen kokoon.


Ommeltuna blokki näytti vielä kivammalta kuin palasina.


Luulin, että näihin voisi käyttää paljon pienenpieniä tilkkuja, mutta eipä voikaan. Sakarat vaativat aika ison tilkun, eikä keskipaloihin kovin monta pientäkään tilkkua kulu. Huomasin myös, että sakaroiden pitäisi oikeastaan olla vaaleahkoja, jotta ne erottuvat taustakankaasta hyvin, joten välillä tähtiä ommellessani olen joutunut pyörittelemään samoja kankaita uudelleen ja uudelleen.

Olen saanut vaihtelua tekemällä välillä keltaista, välillä punaista ja välillä sinistä tähteä.


Blokit olivat taas Kissan mieleen. Nyt se ei sentään istunut niiden päälle.


Tilanne tänään: blokkeja on aika monta, ja ne ovat minusta sopivasti eri värisiä ja eri kokoisia keskenään. Vaihtelevan kokoisia blokkeja on varmasti tavanomaista haastavampi sitten sovitella valmiiksi tilkkupinnaksi!


Blokkeja ei silti ole vielä tarpeeksi, jotta näistä syntyisi tilkkupeitto. Onneksi sinistä taustakangasta on jäljellä! Taidan ommella niin monta tähteä kuin kankaastani tulee.

Wednesday, 11 April 2018

7 x 9 x-plus-blokkia.

Viime sunnuntaina ahersin pitkään ompelukoneen ääressä ja sain kuin sainkin tilkkupinnan valmiiksi x-plus-blokeistani. Olin aivan liekeissä, sillä löysin lauantaina Eurokankaan palalaarista tähän sopivaa taustakangastakin! Pinta oli silitetty, joten olin vain askelen päässä siitä, että pääsisin viemään ihania kankaita täynnä olevan työni mestaritikkaaja Soilelle Töölön Tilkkupajaan!


Seuraavana aamuna katsoin tilkkupintaani lähempää ja huomasin, että olin ommellut viimeisen rivin väärin päin. (Kuvassa oikeanpuoleinen pystyrivi.)

Kukaan ei ehkä koskaan huomaisi asiaa, mutta en voi jättää asiaa sikseen. Blokeissa on muutama kangas, joissa on tietty suunta. Eivätkä vaaleimmat osat osu oikeaan kohtaan – siis kohtaan, johon ne suunnittelin. Ei auta! Rivi täytyy purkaa ja kääntää.

Sommittelun aikana minulle kävi toinenkin erhe - paljon vaatimattomampi sentään.

Kun huomasin blokkeja olevan koossa 63 kappaletta, päätin ruveta sommittelemaan tilkkupintaa. Erehdyin latomaan ensin seitsemän blokkia korkean pinnan. Vasta kun blokkeja tuntui olevan tosi paljon suhteessa tarpeeseen, tajusin virheeni. Kerto- ja jakolaskut ovat välillä tosi vaikeita! Tai sitten vain ajattelen liian nopeasti (tai en ajattele).


Julkaisin samaisen kuvan Instagram-tililläni ja tägäsin siihen kangassuunnittelijan itsensä eli Carolyn Friedlanderin. Hänkin kommentoi työtäni! On jännittävää, että tilkkumaailman kuuluisuuksiin voi saada henkilökohtaisen yhteyden.

Sommittelin harha-askeleen jälkeen tilkkupinnan melko huolettomasti ja nopeasti. Sijoitin vaaleimmat blokit yhdelle pystyalueelle ja loput suunnilleen miten sattui.


Käytin Carolyn Friedlander-kankaiden lisäksi omia varastojani. Vasemmanpuoleisen blokin vasemmassa yläkulmassa on melko historiallista kangasta: ostin sen lähes 20 vuotta sitten turkulaisesta kangaskaupasta, jota ei enää ole.


Historiallisessa kankaassani oli liukuväriefekti – vihreästä oranssiin ja ruskeaan. Seuraavan kuvan alemmissa blokeissa näkyy sekä kankaan vihreää että oranssia osuutta.


(Muuten, vasemman yläkulman blokissa oikean yläsakaran kangas on se yksi ainoa mielestäni to-del-la hirvittävän ruma kangas muuten ihanaa täynnä olleessa pinossa.)

X-plus-blokkiprojektini oli erinomaisen kiva! Tykkäsin siitä, että käytössäni oli lukuisia ihan uusia kankaita, ja että pystyin yhdistämään niihin varastokankaitani. Blokkien sommitteleminen oli hauskaa, ja pidin siitäkin, että plussa oli aina punainen ja plussan jatkeet mustia tai sen tapaisia.

Nyt tietenkin pohdin, millaisen projektin käynnistän seuraavaksi!

Sitä ennen joudun kuitenkin kiireesti viimeistelemään European Quilt Associationin Rajat – Boundaries –näyttelyyn tarkoitetun tilkkutyöehdokkaani. Siitä en valitettavasti voi vielä jakaa kuvia!

Friday, 30 March 2018

uusin projekti etenee.

Raisiossa pidettyjen tilkkupäivien ja kiltani näyttelyn takia olin monta päivää poissa ompelupöytäni ääreltä. Muitakin menoja on ollut, mutta muutamana viime päivänä olen taas ehtinyt tehtailla x-plus-blokkeja.

Tähän kuvaan otin modernisti mukaan villasukkavarpaani:


Näille neljälle blokille ompelin sitten viisi kaveria lisää. Oikeanpuoleisessa pystyrivissä keskellä olevan blokin ”mustat” osuudet tulivatkin yllättävän vaaleat… Saa nähdä, miten se käyttäytyy valmiissa sommitelmassa.


Instagramissa on epävirallinen sew-along (yhteisompelujuttu), jossa ovat lisäkseni mukana @tiukuliina ja @anuxms - aiheeseen liittyvät kuvat löytyvät häshtägillä #xynnäblokki

Viikolla pysähdyin kesken aamutoimieni ja ladoin kaikki ompelemani blokit lattialle. Niitä oli silloin 35 kappaletta:


Laskin, että kunnon kokoiseen tilkkupeittoon tarvitsisin vielä toisen mokoman! Mahtavatkohan kankaani riittää? Tämä askarruttaa, vaikka ostinkin Raision tilkkupäiviltä täydennystä varastoihini.


No haha, varastoni riittävät vaikka kymmeneen vastaavaan tilkkupeittoon!

Saturday, 3 February 2018

kirjava tilkkupinta valmiina!

Ompelin eilen illalla ahkerasti ja silitin vielä ahkerammin, ja niin oli jäännöspaloista kokoamani ”split nine patch” –blokkimallilla toteuttamani tilkkupinta valmis ennen iltauutisia. Päivän valjettua tänään asettelin tilkkupinnan lumelle, että saisin tästä luontevamman kuvan.


Lumi oli yön aikana jäätynyt, enkä niin ollen saanut levitetyksi tilkkupintaa tämän tasaisemmaksi.

Tilkkupintaa vähän lähempää, kun kerrankin valo riittää!


Näette, että olen käyttänyt työssä vaikka minkälaisia tilkkuja!

Valmistumisprosessin aikainen asetelma:


Kokosin blokkeja mahdollisimman paljon ketjussa ommellen. Kun välillä olisi ollut pakko katkaista lanka, ompelinkin pari pientä jäännöspalaa yhteen, tai kaksi paria, tai vähän isommat kokonaisuudet. Sivuprojektin tuotoksesta osa näkyy tässä:


Ehkä näistä tulee pussukkaa tai sitten käytän näitä seuraavaan projektiini. Rupean valmistamaan epäsäännöllisiä tilkkutähtiä, joiden keskiosa on paloista koottu (Scrappy Wonky Stars).

Lopuksi tämänpäiväinen hankinta – vai sijoitukseksikohan tätä pitäisi kutsua?


Ihana pino Carolyn Friedlanderin fättäreitä! Mitä ihmettä mahdan näistä ommella?!

Friday, 5 January 2018

tilkkupinta ennen ja jälkeen.

Esittelin batiikkikaitaleista ja eri harmaan sävyistä ompelemaani rastiblokkipeittoa jo jouluaattona 2017. Tilkkupintaa kootessani en huomannut, miten hallitsevan tumma yksi blokeista oli. Kun katselin kuvaa – ja varsinkin, kun katselin sitä aika pienessä koossa – blokki rupesi harmittamaan minua. Mokomakin mustelma tilkkupeiton ihossa!

En saanut rauhaa! Oli pakko purkaa pinnasta parit blokit ja ommella ne takaisin uudessa järjestyksessä.

Tilanne ennen muutosta:


Tilanne muutoksen jälkeen:


Tummanpuhuva blokki näyttää nyt asiaankuuluvalta tilkkupeiton ”alanurkassa”.


Kannatti ähertää!

Yleensä sivuutan tunteen, että joku tilkkublokki olisi voinut olla eri paikassa ja tyydyn alkuperäiseen sommitelmaani. ”Minkä ompelin, sen ompelin.” Mutta välillä on aivan pakko korjata, vaikka se olisi vähän hankalaakin.

Seuraavaksi rastiblokkipeitto tarvitsee taustakappaleen. Tein mielessäni inventaarion kangasvarastostani, ja isot palat ovat huvenneet minimiin. Löydänkö tyyliin sopivia, riittävän isoja kangaspaloja vai pitääkö tästä lähteä kaupoille?

Onneksi en ajatellut pitää "tilkkukankaatonta tammikuuta".

Tuesday, 2 January 2018

kauan kesken ollut tilkkutyö on nyt melkein valmis.

Hyvää uutta vuotta 2018! Aloitinkin uuden vuoden iloisissa tunnelmissa tilkkumielessä. Sain nimittäin kauan, kauan kesken olleen tilkkutyön melkein valmiiksi!


Aloitin työn vuoden 2015 tammikuussa tilkkuystäväni Soilen ehdotuksesta. Hänen ideansa oli, että kumpikin tekisi saman tilkkutyön, ja että lopulta voisimme hauskasti vertailla, miten erilaiset töistä tulisi. Siinä onnistuimme! Tämä on tosi erilainen kuin Soilen työ, joka tietääkseni on vielä aloittamista vailla valmis.

Tilkkublokkien ompeleminen välillä hyydähti pitkäksi aikaa, vaikka minulla oli mittavasti blokkeja tehtynä ja valmiiksi leikattuja palojakin varastossa. Ladoin ne syyskuussa lattialle, otin kuvan ja jaoin Instagram-tililläni, ja sain heti niin rohkaisevia kommentteja, että ompelin muutaman blokin lisää.

Ja sitten projekti hyytyi jälleen, kunnes lopulta joulun välipäivinä ompelin lukuisia lisäblokkeja, esimerkiksi tällaiset:


Ja muutaman lisää:


Parin ompelurupeaman jälkeen laskin blokkini, ja niitä oli 63 kappaletta. Siinä vaiheessa laskin myös, paljonko niitä tarvitsisin kohtuullisen kokoiseen peittoon. Yleensä ihmiset kai pyrkivät tekemään nämä kaksi laskutoimitusta päinvastaisessa järjestyksessä.

Joka tapauksessa blokkeja oli kuin olikin tarpeeksi monta, jotta pystyin kokoamaan niistä tilkkupeiton kokoisen pinnan.

Jaoin blokit neljään pinoon: vaaleat, keskivaaleat, keskitummat, tummat. Lähdin sommittelemaan ”ylhäältä” alas. Vaalein blokki tuli ylimmän rivin keskelle. Siitä levitin vaaleat loppuriville ja jatkoin seuraavan rivin keskelle. Kun vaaleat loppuivat, siirryin latomaan keskivaaleita, keskitummia ja lopulta tummia blokkeja.


Sitten ompelin blokit riveiksi ja yhdistin lopulta rivit. Tilkkupintani on 9 blokkia x 6 blokkia eli ompelemistani blokeista jäi käyttämättä kokonaista yhdeksän kappaletta. 9 x 7 blokin tilkkupinta olisi kuitenkin ollut liian pitkulainen ja 10 x 6 blokin pinta liian neliömäinen.


Lopullisessa tilkkupinnassa on vaaleaa keskellä ylhäällä ja kunnolla tummaa ihan alareunassa. Keskiväriset ovat siinä välissä. Tällainen summittainen sommittelu toimi hämmästyttävän hyvin.


Osa vaaleanpunaisista tähdistä tai vipperistä erottuu hyvin, osa erottuu vähän heikommin. Kiva kokonaisuus silti, ja eniten iloitsen tietysti siitä, ettei työni ole enää paloina pinossa, vaan yhtenä pintana!

Wednesday, 27 December 2017

vielä yksi tilkkupeitto!

Jouluni oli niin rauhallinen, että ehdin useaan otteeseen ompelupöydän ääreen (sekä leikkuulattialle). Olin tasoittanut Fancy Forest –minityöni jo aiemmin, joten viimeistelyyn tarvittiin enää nimilappu ja reunakanttaus.

Koska joulukalenterini aikaan keksin minipeitossa olevan tusina metsäneläintä, nimi oli helpompi keksiä. Tusinasta tuli kyllä ensiksi mieleen ”Likainen tusina,” mutta nämä veijarit eivät ole likaisia ainakaan vielä. Siksi uusin tilkkupeitto on nimeltään ”Metsäinen tusina”.


Ompelin eläimet Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –kaavalla. Aloitin työn hauskassa seurassa: ompelulaneissa Anun luona. Tutustuin Anuun Instagramin kautta ja ompelulaneissa oli kaksi muutakin alkujaan Instagram-ystävää.

Siitä tuleekin mieleen, että aloitin edellisen valmistuneen tilkkupeiton eli Piiri pieni pyöriin myös ompelulaneissa, joissa oli mukana Instagram-ystäviä! Sillä kerralla meitä emännöi Tiinatei.

Ellei halua tilkkutyötä omaksi, ei kannata kommentoida tykkäävänsä jostain. Merja ihasteli Fancy Forest –kaavaa ja siksi hän sai tämän omaksi:


Muistaakseni hän tykkäsi myös keltaisesta väristä. Tykkäsi tai ei, niin taustakappaleessa sitä ainakin on!


Metsäinen tusina –tilkkupeitto on kooltaan noin 88 cm x 117,5 cm ( 35” x 46”). Kaavassa oli ohjeet myös isoon peittoon. Siihen olisi pitänyt ommella nelinkertainen määrä eläimiä, mutta minulle riitti esimerkiksi kahden 54-palaisen pöllön ompeleminen!


Kuvasin Metsäinen tusina –tilkkupeittoa puutarhassa Tapanin päivänä. Lumi on jo melko vähissä! Sitä voisi tulla vähän lisää, kiitos!


Toisaalta kuvasta tuli aika hauska – vihreä tuo mieleen metsäisyyden. No, puutarhassa on kyllä tavattu sekä pupuja, perhosia, siilejä että jopa kettu kerran. Pöllöjä ei ole näkynyt, ja sen verran olen sentään puutarhaa hoitanut, ettei siellä ole ohdakkeitakaan.

Tarkkaan ottaen tilkkupeitto ei ole vieläkään sataprosenttisesti valmis, sillä toivon Merjan löytävän tälle paikan seinältä, ja työ tarvitsee siis ripustuskujan. Nyt sitä joulukalenterin toivomuslistallani ollutta ripustuskuja-apulaista tarvittaisiin! (Sellaista ei löytynyt joulupukin kontista.)

Tuesday, 26 December 2017

valmista vielä jouluaaton aattona.

En malttanutkaan pysytellä poissa blogini ääreltä, sillä sain yhden tilkkupeiton valmiiksi!

Parhaalla tahdollanikaan en saanut tallentumaan kunnollisen väristä kuvaa kivasta punavalkoisesta tilkkupeitostani, joka sai nimen ”Piiri pieni pyörii”. Otin kuvia jouluaattona keskipäivän aikaan, mutta valo ei silti riittänyt. Kuva on sinisävyinen ja pysyy. Voi että!


Olisin myös toivonut, että kivan kanttauskankaan vaihtuvat sävyt olisivat erottuneet kuvassa jotenkin. Leikkasin Tula Pinkin kankaan pituuden suuntaiset kanttikaitaleet, jotta efekti tulisi esiin. Kyllä se hyvin näkyi reunakantissa, mutta koko ison peiton ympärillä efekti on vain vieno.


Lähikuvan otin sisätiloissa kaikki valot päällä – sävyt ovat tässäkin mitä sattuu, vaikka koetin säätää. Kuvausolosuhteet ovat näin vuoden pimeimpään aikaan todella haastavat!

Käärin peiton rullalle, jolloin reunakantin väritys näkyi kyllä hyvin:


Sain myös reunakantin kulmat onnistumaan aika hyvin. Harjoitus auttaa! En viitsi väittää, että olisin tässä asiassa mikään mestari. Kuitenkin kävisi niin, että seuraavan peiton kulmat tulisivat sitten täysin mitä sattuu.x

Peiton taustakappale näyttää tällaiselta:


Jostain oudosta syystä minulle jäi ylimääräisiä kaariblokkeja, josten ompelin ne osaksi taustakappaletta. Kuvasta nyt katsoessani huomaan, että peiton nimeksi olisi myös voinut laittaa Fooo.

Vähän lähempi kuva hangella lepäävästä tilkkupeitosta:


Piiri pieni pyörii –tilkkupeitto on kooltaan noin 166 cm x 199 cm (tai 65” x 78”).x

Toivomuslistaltani löytyviä, valmiita tilkkupeiton nimilappujakin minulla on kaapissa vielä muutama. Yksi niistä sopi ilmiselvästi tähän peittoon!


Asettelin tilkkupeiton laskeutumaan elegantisti portaita. Tässä kuvassa saattaakin olla hieman todellista lähempänä olevat värit:


Improvisoituihin kaariblokkeihin sain idean Instagramissä @hbeecook ’in vauvanpeitosta. Hänen peitossaan oli täysin erilaiset värit, mutta samanlaisia kaariblokkeja ja rouheat, vaihtelevan levyiset kaitaleet blokkien välissä. Soile puolestaan ehdotti, että ompelisin blokeille vielä kehykset. Uskon, että keksin aivan itse ommella vuoroin punaiset, vuoroin vaaleat kehykset.

Rakas Siskoni näki blogikirjoituksessani ensimmäiset puna-valkoiset tilkkublokit lattialla, ja hän varasi saman tien peiton itselleen. Kiva, että hän oitis uskoi Piiri pieni pyörii -tilkkupeittoon!

Piiri pieni pyörii oli kymmenes vuonna 2017 valmiiksi saamani tilkkupeitto.

Wednesday, 20 December 2017

t niin kuin tusina.

Tusina metsäneläintä siis. Niiden lisäksi tilkkupinnassa on kaksi kukkaa.


Onneksi löytyi taas aasinsilta sanan ja uuden tilkkutyön välillä, jotta pääsen jakamaan kanssanne tämän uuden työni. Kerron tästä erittäin tuoreeltaan, sillä huom huom, se ei ole vielä valmis; se on vasta valmiiksi tikattu.

Noudin työni Töölön Tilkkupajan Soilelta muutama ilta sitten ja olin innokas ottamaan siitä heti kuvan. Valaistus oli kyllä huono ja kissa tuppautui välttämättä mukaan kuvaan, mutta ei kokonaan.


Seuraavana päivänä sain sentään sisätilassa otetuksi kuvan, josta huikean hyvin tilkkutyöhöni sopivat tikkaukset erottuvat kunnolla.


Elizabeth Hartmanin Fancy Forest –ohje oli helppotajuinen, joskin työläs toteuttaa. Minulle riitti mainiosti tusinan eläimen ompeleminen! Annoinkin kaavavihkoseni jo eteenpäin.

Tilkkupeitto menee lahjaksi, mutta aikuiselle! Toivon hänen ripustavan tämän seinälle, sillä aikuisen peitoksi tästä ei ole.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails