Showing posts with label pussukat. Show all posts
Showing posts with label pussukat. Show all posts

Monday, 30 April 2018

hohhoijaa.

Haukotus! Jotenkin en saanut yhtään positiivista vibaa viimeisimmästä tilkkupussukastani! Hahmottelin sille nimeksi jopa Hohhoijaa, mutta en sentään lähde antamaan aliarvioivia nimiä kätteni työlle.

Koska pussukan eri puolet ovat hyvin erilaiset keskenään, kokeilin mielessäni myös kaksikasvoisen Janus-jumalan nimeä, mutta miehen nimi ei sekään tuntunut oikealta. Kaksinaamainen-nimi olisi jälleen langennut pilkkatyyppisten nimien kategoriaan.

Lopulta keksin nimen Kaksin. Tässä on uusi pussukkani:


Nimien keksiminen saattaa kuulostaa auki kirjoitettuna analyyttiseltä ja pitkältä prosessilta, mutta todellisessa elämässä ajatukset putkahtavat mieleeni nopeasti ja viivähtävät hetken, tullakseen korvatuiksi uusilla ja uusilla.

(Oikeasti nimiprosessin aikana ajattelen välillä myös, että alkaa olla nälkä; pitäisikö kissa päästää sisään/ulos; jalka on puutunut; ja niin edelleen.)


Tällä kertaa pidin varani enkä antanut vetoketjun kieroutua (niin kuin tehdessäni Taitava-pussukkaa). Jouduin silti puurtamaan ylimääräistä, sillä ensimmäinen vetoketjun päähän ompelemani läpykkä oli liian kapea! Vetoketju ei mahtunutkaan sujahtamaan läpykän sisään. Aargh. Aina jotain!

Toisella yrittämällä tein sopivan.


No, lopulta tämä jollain lailla ei-inspiroitunut tilkkupussukka oli valmis ja saatoin mitata sen virallisella mittanauhallani. Tällaiset olivat sen strategiset mitat:

  • Leveys ylhäältä noin 18,5 cm
  • Korkeus noin 15,5 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm
  • Kantolenksun ompelin noin 38 cm pitkästä, 6 cm leveästä kaitaleesta.

Kaksin-vetoketjupussukka avautuu kivasti ammolleen (Se on siis Avoin-mallistoa).


Kaksin-pussukkaa olisi lisäksi mukava kantaa pitkästä kantolenksusta (eli se on myös Street-mallistoa).

Seuraava pikkuprojektini on myös miltei valmis, hahaa! Se ei ollut hohhoijaa.

Friday, 27 April 2018

hattaraa.

Oikeastaan tämä pussukka on toiseksi uusin, mutta halusin kirjoittaa ensin muodonmuutoksestani ja sitten vasta pussukasta, joka valmistui eleettömästi. Se ei tietenkään itse ole eleetön, vaan veikeä. Se sai iloisia ajatuksia mieleen tuovan nimen Hattara, ja tässä se on:


Kyllä on hienoa, että ulkona saa taas kunnollisen värisiä kuvia! Nämäkin punaiset näyttävät juuri niin herkullisilta kuin pitää!

Hattara-pussukkaa ei sitäkään ole koolla pilattu – sen mitat ovat nimittäin seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 17 cm
  • Korkeus noin 13,5 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

Pussukka avautuu taas erinomaisesti auki, joten se on Avoin-mallistoa.


Pussukassa on sisätasku, johon ompelin Tilkunviilaaja-merkin, kuten kuuluukin.

Tilkkupintaa ommellessani ajattelin, että traktorit kulkisivat vasemmalta oikealle eivätkä alhaalta ylös, mutta tilkkutyöllä oli toiset ajatukset. Tärkeintä on kuitenkin, että ihanat Carolyn Friedlander –kangastilkkuni ovat edustavasti esillä.


Ompelin vetoketjun päähän hiukan kummallisen pitkänomaisen päättelypalan. Sitä olisi melkein pitänyt madaltaa, mutta toimii se näinkin.


Vielä yksi kuva, missä Hattara-tilkkupussukka poseeraa kivellä. Se ei ollut kylmästä kivestä moksiskaan, mutta itse en tarkenisi istua siinä vielä.


Ja nyt putosin tyhjän päälle, sillä en keksi, mihin tilkkutyöhön seuraavaksi ryhtyisin. En silti ole epätoivoinen, sillä aina on jostain putkahtanut se seuraava projekti.

Wednesday, 25 April 2018

törpöstä taitavaksi.

On ilta, ja olen yhä päästäni pyörällä, sillä kävin äsken läpi valtaisan muodonmuutoksen.

Olin jo ommellut yhden tilkkupussukan valmiiksi. Toinen tilkkupussukka oli melkein valmis – vain reunatikkauksen langanpäät piti päätellä, ja kenties valmistaa ja kiinnittää vetoketjuun lenksu …

… mutta mitä ihmettä?!?!?!

Vetoketju oli jäänyt kieroon! Kiinnitettyäni vetoketjun olin kääntänyt jonkun paloista niin, että vetoketju oli auttamattomasti kiertynyt. OLEN TÖRPPÖ. Olin vielä muka huolellisesti tarkistanut, että kaikki meni oikein. (Olin tästä niin tyrmistynyt, etten edes huomannut ottaa typeryyteni tuloksesta kuvaa. Teidän täytyy vain kuvitella, millainen on kieroon asennettu vetoketju.)

Mikä neuvoksi?

Hylkäsin saman tien ajatuksen, että purkaisin pussukan alkutekijöihinsä. Se olisi ollut hirveä työ! Sen sijaan toimin räväkästi ja ennen kuin ehtisin katua. Krats! Leikkasin vetoketjun kiinni olevan pään auki ja vedin vetimen avoimesta päästä läpi.

Nyt ei tarvinnut kuin saada vedin takaisin ketjuun. Ensimmäistä kertaa edes yritin tätä, mutta hahaa! Kaikkeen löytyy konsti netistä. YouTubesta löytyi alle minuutissa juuri tähän tarkoitukseen video. Katsoin sitä toisen minuutin ja ryhdyin toimeen. Nips-naps-vips-vaps, vetoketjussa oli jälleen vedin ja se oli ennen kaikkea pussukassa suorassa niin kuin pitikin.

Voi vietävä, miten taitava olin!

Te lukijat olette tietenkin pujotelleet miljoonittain vetoketjujen vetimiä ja peittelette nyt haukotustanne, hohhoijaa, paljon melua tyhjästä. Minä olin ensimmäistä kertaa tässä toimessa! En ollut ennen edes ajatellut kokeilla.


Tilkkupussukka tuli valmiiksi suorin vetoketjuin ja sai nimekseen Taitava. Nimi on sille onnen omiaan! Jatkoin tätä kirjoitusta seuraavana päivänä ja lisäsin pari kuvaa Taitava-pussukasta.

Kuvasta näkyy, että vetoketjun kiertynyt asento on muisto vain!


Uusi pussukka on hyvin pieni:

  • Leveys ylhäältä noin 16,5 cm
  • Korkeus noin 12 cm
  • Pohjan leveys noin 6,5 cm.

Koska pussukka avautuu hyvin avonaiseksi (nyt kun vetoketju on kunnossa), se on kuin onkin Avoin-mallistoa.


Huomasin kyllä lopuksi, että ”valmiista” Taitava-pussukastani puuttuu vielä vetoketjusta lenksu ja – aaarrrrgh! – Tilkunviilaaja-merkki sisältä.

Saturday, 24 March 2018

Helena!

Raisiossa pidetyillä tilkkupäivillä eli Tilkkumyllyssä paljastettiin myös tilkkuyhdistys Finn Quiltin nimikkokankaan uusin väritys: violetti.

Hallituksen jäsenet saivat kangaspalansa jo etukäteen, tehtävänä toteuttaa tuotteita myyntipöydälle. Meidän paloissamme oli pieniä painovirheitä, joten ne eivät kelvanneet myytävään kangasnyyttiin.

Tilkunviilaaja toteutti tietenkin tilkkupussukan!


Kokosin violettien FQ-kankaiden kaveriksi sopivia tilkkuja massiivista jäännöspalavarastoistani.

Löysin myös tilkun viimevuotista, kelta-oranssia nimikkokangasta.


Pussukka seisoi myyntipöydällä kaksi päivää, mutta yksikään kävijöistä ei ollut valmis maksamaan siitä pyydettyä hintaa.


Minun onneni! Myymättömät tuotteet palautuivat tekijöilleen, ja minä saatoin antaa tämän Helenaksi nimeämäni pussukan ahkeralle ja huolelliselle Helenalle, joka edusti Tilkkumyllyn järjestäjiä yhdistyksen hallituksessa.

Vetoketjun pää onnistui taas melko hyvin! (Nyt minusta tuntuu, että seuraavaksi teen jonkun aivan kamalan, koska itseluottamukseni on koholla.)


Maltoin toteuttaa Helena-pussukkaan sisätaskunkin. Löysin varastoistani vielä kolmattakin FQ-kangasta tähän tarkoitukseen!


Helena-pussukan strategiset mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 23 cm
  • Korkeus noin 17 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.

Helena-tilkkupussukka on Avoin-mallistoa.

Violetti nimikkokangas meni tilkkupäivillä kuin kuumille kiville. Sitä jäi myymättä ehkä kymmenkunta nyyttiä. Minkähän väristä nimikkokangasta keksimme ensi vuodeksi?

Wednesday, 7 March 2018

toisenlainen pussukka.

Nyörein tai nauhoin suljettava pussi on varmasti yksinkertaisimmasta päästä käsityö, mutta halusin pelata varman päälle ja katsoin siksi ohjeen Jeni Bakerin Lined Drawstring Bag -tutoriaalista.

Ompelin nimittäin kerran paperipussia muistuttavan pussin – tai minun piti tehdä sellainen, mutta mittasuhteeni olivat kamalat, ja pussista tuli käyttökelvoton ja susiruma. (Yritin etsiä kuvaa siitä, mutta vaikka olen esitellyt jos jonkinlaista mokaani, niin tätä en löytänyt.) Taisin suivaantua tekosestani niin, että heitin sen suoraan roskikseen, ilman yritystäkään uusiokäytöstä.

Tutoriaali toimi (vaikka muunsin sitä hivenen) ja sain ommelluksi kivan pussin. Annoin sille nimen Tomppa, koska sen kankaassa on Tom of Finland –kuosia.


Pussin vieressä näkyvät pyöreät jutut ovat ekovanulappuja. Niihinkin katsoin sen verran netistä ohjetta, että sain selville mitan. Katsoin myös, mistä materiaalista muut ovat tällaisia tehneet.

Tekemäni vanulaput ovat reunoista rispaantuneen froteepyyhkeen keskiosaa – karheampi puoli – ja flanellia 1990-luvulla valmistuneesta pyjamasta – pehmeämpi puoli.

Tytär sai pakkauksen synttärilahjaksi. Sain nimittäin Tom of Finland -kankaan häneltä joululahjaksi, joten se oli tähän oiva valinta.

Friday, 2 March 2018

seitsemäs velj.. pussukka.

Nyt ei ole seitsemästä veljeksestä kyse, mutta riimittelen silti: tähtiä kuin Otavassa, pussukoita on blogissa tässä. Erän seitsemäs pussukka on nyt valmis. Sen nimi on Tunnelma.


Huomaatteko! Muistin vaihteeksi ottaa mukaan Tilkunviilaaja-kyltinkin. Se on sitten hyvä! Ja kuvitelkaa, Mies ei ollut ajatellut lahjaa valitessaan, että käyttäisin kylttiä näin!


Tunnelma-vetoketjupussukkani on Street-mallistoa, koska siinä on pitkähkö kantolenksu. Sen mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 21 cm
  • Korkeus noin 14,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7,5 cm.

Kun vetoketjun avaa, näkee kivasta kankaasta ommellun sisätaskun ja hillityn harmaan vuorin. Vuori on kangasta, josta meillä oli keittiön verho vuonna 1989. Ompelin samaisesta kankaasta taustakappaleen ”Ruoho on vihreämpää” –tilkkupeittooni vuonna 2012.


Oli pakko näyttää pussukan pohjaakin vähän, koska siihen oli tarttunut kivasti lunta. Tykkään myös kirjavasta kankaasta, jota näkyy pussukan alareunassa ja joka jatkuu pohjan puolelle.


Olen polkaissut seitsemän vetoketjupussukkaa ateljeestani alle kuukaudessa ja seuraavaksi ajattelin keskittyä johonkin muuhun. Esimerkiksi kolme tilkkupintaa – ruskea-pinkki, rastikuvioinen ja split-nine-patch-blokeista ommeltu - ansaitsisivat taustakappaleen. Pikkupikkutilkuista on vain paljon hauskempi ommella kuin isoista jättipaloista, joita taustakappaleita ommellessa on pakko käsitellä!

Wednesday, 28 February 2018

seuraava tilkkupussukka.

Muistatteko 1970-80-lukujen vaihteessa pyörineen televisiosarjan ”Safiiri ja Teräs”? Minä muistan ja annoin nyt uusimmalle tilkkupussukalleni nimenkin sarjan mukaan. Saanko siis esitellä: Safiiri ja teräs –vetoketjupussukka!


Totta kai ensimmäinen nimi-ideani oli ”sininen jotain,” mutta onneksi keksin, että safiirit ovat sinisiä. Tajusin lisäksi ajoissa, että pussukkapinnoissa on sopivasti harmaata – jotain harmaata, ellei nyt nimenomaisesti teräksenharmaata – jolloin pussukalle saattoi hyvin antaa vielä paremman nimen!


Kuvauspäivä oli aurinkoinen ja pakkasta oli riittävästi. Olin valmistautunut kuvaamaan Safiiri ja teräs –pussukkani valoisaan aikaan ulkona. Kuinka kävikään? Työpäivän aikana en ennättänyt pistäytyä ulkona sitä kuvaamassa ja kotimatkalla meni niin pitkään, että aurinko oli jo melkein maillaan päästyäni kotipihaan. Tuli kiire saada otetuksi ylipäätään jotkut kuvat.

Unohdin jopa Tilkunviilaaja-kyltin kuvista, vaikka minulla olisi ollut se samassa laukussa, mistä noppasin mukaan pussukan ja kännykän.

Safiiri ja teräs –pussukassa ei ole sisätaskua, mutta toinen vuorikappaleista on peräti taiteellisen näköinen. (Silkkipainajan suttukangasta.)


Safiiri ja teräs –pussukka on mitoiltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 14,5 cm
  • Pohjan leveys noin 7 cm.


Käsissä on taas pussukka ei-mitään-erityistä-mallistoa – silti uniikkikappale!

Saturday, 24 February 2018

mentoli!

Influenssakausi lienee yhä päällä, joten mentoli on sopiva teema juuri nyt. Sitä paitsi se on uusimman tilkkupussukan nimi. Saanko esitellä: Mentoli-pussukka!


Koska Mies on viime päivinä ollut hämmentävästi messissä tilkkutyöaiheessa, kysyin, haluaisiko hän antaa pussukalle nimen. Hän vilkaisi sitä ja sanoi: menthol. Minä suomensin termin, ihan periaatteesta. Mentoli on sitä paitsi helpompi ääntää.


Mentoli-tilkkupussukan toisella puolella on muutama aika vanha jäännöstilkku. Yläreunan pikkutilkkuraita on pala, jonka ompelin Massey-Ferguson-peiton jäännöspaloista. Peitto on näköjään valmistunut tammikuussa 2015, joten tilkkurivi on odotellut jossain jäännöspalakassin uumenissa jo tovin.

Samaten tämän tilkkupinnan keskiössä näkyvä lehvä- ja muu-kuvioinen pala on keväällä 2014 valmistuneesta Sisäinen villapaita –tilkkupeitosta yli jäänyt jäännöspalaneliö. Se ei päässyt peittopintaan, vaan päätyi tilkkupussukan osaksi.

Huomasin tikkauslankojen kauniin kiillon pussukan odottaessa keskeneräisenä, että päällitikkaisin ensimmäisen vetoketjun kiinnityssauman. Näppäsin kuvankin, mutta eipä kaunis kiilto kuvasta oikein välity. Pah.


Kuvassa näkyy sen sijaan sisätaskua, joka näkyy yhdessä valmistujaiskuvassa myös hyvin:


Mentoli-tilkkupussukkaa alkoi kuvaussession aikana väsyttää ja se kävi lumeen pitkäkseen.


Kun pussukka oli toipunut eikä enää voipunut, puhdistin sen lumesta ja mittasin sen. Tällaiset lukemat sain muistiin:

  • Leveys ylhäältä noin 28 cm
  • Korkeus noin 16 cm
  • Pohjan leveys noin 8 cm.

Mentoli ei olekaan mitään erityistä mallistoa, sillä sen vetoketju ei avaudu ammolleen eikä se saanut pitkää kantolenksuakaan. Toisaalta ompelin siihen pohjan, joten se ei ole litteää Hejsan-mallistoakaan. No, Tilkunviilaajan uniikkimallistoa kuitenkin. Jokainen pussukka on taatusti erilainen!

Thursday, 22 February 2018

puuma!

Uusin tilkkupussukka oli punainen ja siinä oli sopivasti mustaakin mukana. Minulle tuli väreistä hetkessä mieleen kuumat paikat. Sitten muistin, että k-kirjaimella alkavia pussukkanimiä on kaikkein eniten ja päätin kuuman sijaan antaa tälle nimen Puuma.


Esittelin uutuuttaan hohtavaa Puuma-pussukkaa Miehelle ja sanoin, että sen mittasuhteet olivat jotenkin silmää miellyttävät. Hänellä oli heti antaa Neuvo: ”Pitäiskö sun tehdä tästä malli, jota toistat? Purat sen osiin ja mittaat...?”

Hänen Neuvonsa oli tietenkin vitsi. En muutenkaan haluaisi toimia niin. Tilkkupinnat tulevat jäännöspaloista vähän sattumanvaraisen kokoisia eivätkä vetoketjut ole vakiomittaisia. Rupesin ompelemaankin tämän muotoisia pussukoita vasta kun löysin ohjeen, joka sovittaa kankaan käytettävissä olevan vetoketjun mittaan eikä edellytä, että minulla olisi käsillä tietyn mittainen vetoketju.

Jos tekisin tilkkupinnat aina saman kokoisia, hauskasta puuhastelusta tulisi liikaa työn oloista. Olisi tietty kaava, jota kohti pyrkisin. Ilman vakiomittoja minulla on vapaus!

Mallit ja kaavat siis sikseen! Improvisoin ja odotan aina jännityksellä, millainen mittasuhde millekin tuotteelle lopulta kehkeytyy.

Puuma-pussukan yksityiskohdista sen verran, että vetoketjun toisen pään siistivä lipare on todellakin siisti! Olen niiiin ylpeä siitä, että osasin tehdä näin sopivan ja hienon.


Valitettavasti kamera tykkäsi tarkentaa pussukan alakulmaan ja siisti lipareeni jäi vähän sumeaksi. Teidän on vain uskottava sanaani. Lipare on niin lähellä täydellistä kuin suinkin kehtaan väittää.

Onhan Puuma-pussukassa muutakin kivaa. Vuorikankaan tipukuviot osuivat juuri sopivaan kohtaan, ja lisäksi satuin kiinnittämään Tilkunviilaaja-merkin niin, että tiput näyttävät seuraavan sitä.


Vielä yksi asia, johon olen tyytyväinen. Muistin ottaa esiin Tilkunviilaaja-kyltin jo ulkokuvausten ajaksi!


Taas on topakasti itsekseen seisova vetoketjupussukka tässä. Se on Avoin-mallistoa, koska sen vetoketju avautuu ammolleen, ja Street-mallistoa, koska siinä on pitkä kantolenksu.


Puuma-pussukka on kooltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 14 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm.

Mies oli hämmentävän kiinteästi mukana tilkkuaiheessa, sillä samalla istumalla hän kysäisi, pystyisinkö pitämään tekijät kankaissa, jos minulla olisi alaisena 50 henkeä, jotka ompelisivat tällaisia pussukoita.

Hän pohti tätä ilmeisesti siltä pohjalta, ettei täälläpäin juuri ole tilkkukangaskauppoja. Minä sen sijaan rupesin miettimään, miten kova homma olisi pilkkoa pitkiä kankaita tällaisiksi epämääräisen kokoisiksi ja muotoisiksi paloiksi ja sekoitella paloja sitten niin, ettei yhteen pussukkaan osuisi kovin monta palaa samaa kuosia.

Tätä kirjoittaessani puolestaan tuli mieleen, että ehkä ne 50 henkeä pysyisivät työn syrjässä, jos keräisin harrastajilta heidän ylimääräiset jäännöspalansa ja pussukat ommeltaisiin niistä. Olen kuullut, että ihmisillä on niitä yleensä aika tavalla enemmän kuin he itse ehtivät käyttää.

Mitä arvelette, monenko tilkkuharrastajan jäännöspaloja pitäisi kerätä 50 hengen pussukkatehtaan materiaaleiksi?

Tuesday, 20 February 2018

perjantaipullo?

Tänään on kaikkea muuta kuin perjantai eikä kuvassakaan ole perjantaipullo, vaan ateljeeni uusin tuotos, Perjantaipussukka:


Pussukan nimi olisi voinut olla myös perhonen-jotain, mutta eipä vain olekaan. Tämä ei ole Per…honen eikä Perjantaipu…llo, vaan Perjantaipussukka.


Perjantaipussukassa on rouhean kokoinen vetoketju, ja osasin ommella sen toisen pään niin, että pussukka avautuu kunnolla. Tämä on nimittäin aika pieni pussukka, mitoiltaan seuraavanlainen:

  • Leveys ylhäältä noin 14,5 cm
  • Korkeus noin 11 cm
  • Pohjan leveys noin 4,5 cm.



Mitähän tässä voisi säilyttää? Ehkä huulipunan ja peilin, jos sellaisia kuljettaisi mukanaan. Minä voisin täyttää tämän tilkuilla, sillä niitä minulla riittää, vaikka olen hiki hatussa ommellut jäännöspaloista pussukoita.

Siitä tulikin mieleeni: tässä on ryhmäkuva viimeisimmistä pussukoistani, jotka ovat toki myös vuoden 2018 ensimmäisiä.


BFF, Kissagalleria ja Perjantaipussukka: ensimmäisiä ja viimeisimpiä!

Otin kuvan siinä vaiheessa, kun huomasin unohtaneeni hienon Tilkunviilaaja-kylttini pussukoiden valmistujaiskuvauksista. (Siitä ei ole mitään hyötyä, ellei sitä käytä.)

Sunday, 18 February 2018

taiteellinen vaikutelma.

Uusin tilkkupussukkani on jälleen Tyttären nimeämä ja sen nimi on Kissagalleria.


Hän taisi katsoa ensin tätä puolta:


Arvelen, että geometriset kuviot toivat hänelle mieleen abstraktin taideteoksen, koska hän aloitti jo ”taide..:” kunnes näki toisen puolen kissan.

Kissagallerian vetoketju avautuu anteliaasti – kyseessä on siis Avoin-malliston edustajapussukka.


Kissagalleria-tilkkupussukan strategiset mitat ovat:

  • Leveys ylhäältä noin 16 cm
  • Korkeus noin 11 cm
  • Pohjan leveys noin 6 cm

Koska pihassa oli lunta, ajattelin ottaa näyttävän kuvan pussukasta hangella. Ja mitä vielä! Kuva ei ole lainkaan näyttävä, vaan kummallinen tönötys.


Vaikka kuinka pohdin, en keksi Kissagalleria-pussukasta mitään kiinnostavaa sanottavaa, joten lopetan raporttini tähän.

Saturday, 17 February 2018

paras ystävä ainiaan.

Esittelin muutama päivä sitten tilkkupintoja, jotka olin ommellut jäännöstilkuista. Ensimmäinen tilkkupintapari on nyt jalostunut vetoketjupussukaksi, jolle Tytär antoi nimen BFF.


BFF on lyhenne sanoista ”Best Friend Forever” – paras ystävä ainiaan. Pussukoillani on yleensä suomenkieliset nimet, mutta teen nyt huvikseni poikkeuksen.


BFF-pussukassa on pitkä kantolenksu, joten se on Street-mallistoa. Se toisaalta avautuu hyvin avoimeksi eli se on myös Avoin-mallistoa.

BFF on ensimmäinen vuonna 2018 valmistunut tilkkutyöni! Tuotanto on tänä vuonna käynnistynyt erityisen hitaasti.


Olin aika ylpeä, että muistin ommella kaikkiin seitsemän pussukan vuoreihin Tilkunviilaaja-merkkini! (Toisaalta unohdin käyttää kuvauksissa somisteena kivaa Tilkunviilaaja-kylttiä.)

Kuvasta näkee ehkä myös, että BFF-pussukka on aika topakka. Tilkkupinnan ja tikkausvanun välissä on nimittäin kerros collegejerseytä.

Puna-pinkkiä tilkkupintaa terävöittää kirkkaankeltainen tilkku, jonka vielä tikkasin keltaisella.


BFF-pussukan mitat ovat seuraavat:

  • Leveys ylhäältä noin 22 cm
  • Korkeus noin 13 cm
  • Pohjan leveys 7,5 cm

Seuraavakin pussukka on jo valmis, mutta kerron siitä eri postauksessa! Saatte pysyä hetken jännityksessä ja miettiä, minkäköhän pinnan ompelin seuraavaksi. Noinkohan saatte unta yöllä kun tätä pohdiskelette..?!

Sunday, 11 February 2018

työvaiheita.

Otin suunnilleen jokaisen jäännöspalasäilyttimeni esille leikatessani paloja uusimman tilkkupinnan blokkeihin ja huomasin, miten paljon minulla oli pieniä jäännöspaloja kivoista kankaista. Blokkeja jo ommellessani kokosin pienistä tilkuista isompia pintoja ja kun tilkkupeiton pinta oli valmis, täydensin palat suunnilleen pussukan kokoisiksi.

Ompelin neljätoista pussukkapintaa. Niistä kuusi pääsi valokuvattavaksi vastasataneelle lumelle muutama päivä sitten.


Tilkkupintojen ompeleminen on helppoa ja kivaa, mutta pussukan seuraava vaihe on haastava. Pitää leikata sopivat palat tikkausvanusta ja välikerroskankaasta.

Välikerrokseksi käytän useimmiten collegejerseytä, joskin kauhtuneet ja/tai ohueksi hipuneet lakanat ja pyyhefrotee sopivat myös tarkoitukseen. Minulla oli hyvä varasto erinomaista collegetrikoota – löysin sitä Eurokankaan palalaarista – mutta käytin sen viimeistä senttiä myöten näihin seitsemään pussukka-aihioon eikä sekään riittänyt, vaan jouduin käymään vara-varastoillani.

Välikerros- ja tikkausvanupalojen leikkaamisen jälkeen seuraa vielä haastavampi työvaihe eli tikkaus! Tikkaan pussukkapinnat yleensä niin, että päällimmäisenä on tilkkupinta, sen alla välikerros ja alimpana tikkausvanu. Niin nytkin.

Teknisesti tällaista ”kerrosleipää” on helppo tikata, koska alin kerros eli tikkausvanu ei kovin helposti jää rypyille tai pussittamaan. Vaikeus onkin tikkauskuvioiden keksimisessä ja luontaisen tikkauslaiskuuden voittamisessa.

Ruskeasävyiset tilkkupinnat saivat niin perus-perus-tavallisen tikkauksen kuin olla saattaa eli orgaanisesti aaltoilevia suoria ompeleita pinnan poikki.


Poikkesin tylsyydestä vain toisen pinnan hirsimökkityyppisessä palassa, johon vetelin suoria tikkauksia labyrinttimäisesti.

Toinen pinkeistä pussukkapinnoista oli ylettömän kirjava ja siinä oli enimmäkseen erittäin pieniä paloja. Ajattelin, että vapaa tikkauskuvio lisäisi levottomuutta (ja muutenkin vapaa tikkaus tuntui kovin haastavalta; kädet hikosivat jännityksestä heti kun ajattelinkin). Pidinkin parhaana ommella pintoihin spiraalikuviot.


Paitsi kuvassa ylempänä näkyvän tilkkupinnan keltaiseen tilkkuun ompelin muutamia kaksoisviivoja keltaisella langalla. Olin koonnut tummanpuhuvat tilkkupinnat suhteellisen isoista paloista ja kummassakin oli mukana puna-oranssi katseenvangitsijatilkku.

Jätin katseenvangitsijat kokonaan tikkaamatta ja vedin muun pinnan orgaanisesti vain hieman aaltoilevilla kaksoisviivoilla, joita kutsun toisinaan liituraidoiksi.


Vaaleissa, keväisen sävyisissä tilkkupinnoissa oli sopivasti vinoja saumoja, joiden ympäri saatoin surrutella. En raaskinut ajaa toisessa pinnassa olevan kissan yli, vaan ompelin sen ympärille pari kierrosta vapaata viivaa.


Sinisen tilkkupinnan tikkaamisesta otin oikein ompeluaikaisen kuvankin:


En siis keksinyt näihinkään pintoihin mitään mielikuvituksellista, vaan ompelin vain vakiospiraalit.


Punaisiin tilkkupintoihin päästessäni yllätin itseni. Ompelin osaan vapaalla konetikkauksella muurahaisenpolkua! Muut osuudet tikkasin suorin ompelein, ja yhdessä kohdassa tein ”matchstick”-tikkausta eli suoria ompeleita tulitikun paksuisin välein.


Vihreät tilkkupinnat saivat myös spiraalikäsittelyn. Toiseen pintaan ompelin kaksi spiraalia ja ensimmäistä kertaa ikinä jouduin purkamaan spiraalitikkaustani, koska päällikangas jäi niin pahasti ryppyyn.


Päättelin sittemmin, että collegejerseyn nahkea puoli tilkkupintaa vasten sai kankaan vetämään. Muissa pussukoissa jerseyn nahkea puoli on tikkausvanuun päin eikä tikkaus tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia (paitsi keksimisen vaikeuden).

Olen päässyt pussukka-aihioitteni kanssa nyt seuraavaan vaiheeseen, jossa siinäkin on omat haasteensa. Leikkasin näille vuorikappaleet ja osalle sisätaskut, jotka myös ompelin ja kiinnitin.


Sisätaskuttomien pussukoiden vuorikappaleisiin ompelin Tilkunviilaaja-merkit. Mittailin vetoketjuja ja pussukkakappaleita ja ompelin ketjujen päähän kangaslipareen, jos sellainen näytti olevan tarpeen.


Jaoin näistä kuvia Instagram-tililläni, ja yksi kommentoija kysyi, mitä teen kaikilla pussukoillani. Hyvä kysymys! Tässäkin on kohta seitsemän uutta pussukkaa käsissä (onneksi ei ihan vielä).


LinkWithin

Related Posts with Thumbnails