Tilkunviilaaja

Selittämätöntä on, miksi uusin vetoketjupussukka toi mieleen japanilaisuuden. Näin kuitenkin kävi ja siksi annoin pussukalle nimeksi Kimono. Kimono -pussukassa on jäännöspaloja Kun saapuu syys –tilkkupeitosta. Siitä jäi pikkukolmio poikineen, ja ensin luulin, ettei niitä voisi käyttää mihinkään järkevään. Onneksi keksin ommella kolmioita pienten tilkkuneliöiden ympärille. Värikkäiden kolmioiden jälkeen tajusin käyttää myös niitä ensi silmäyksellä tylsempiä kolmioita eli tummia ja harmaita. Pari sellaista ja yksi värikäs, niin syntyikin yllättävän hauska, pieni tilkkupala. Tuleeko teille tästä mieleen joku karkki? Vai olenko vain niin perso nameille, että ajatus kääntyy aina siihen suuntaan? Onnistuin sijoittamaan mielenkiintoiset tilkkualueet sopivaan kohtaan pussukkaa. Nyt ne eivät rojahtaneet pussukan alareunaan, mistä olen hiukan ylpeä. Tottahan sellaiseen pitäisi tottuneen pussukanompelijan pystyä ilman muuta! Silti yllätyn melkein joka kerta siitä, miten paljon p

Kerroin edellisessä postauksessa löytäneeni ikivanhoja tilkkutöitäni. Tartuin heti paper-piecing-tekniikalla toteuttamiini viiriblokkeihin ja ompelin niistä tilkkupussukan. Annoin tälle Avoin- ja Street-malliston pussukalle nimen Muistatko, sillä siinä esiintyy lukuisia muistojen kankaita. Tummemmalta puolelta löytyy esimerkiksi vanhaa verhokangasta, kansakoulussa ompelemaani esiliinaa ja 1990-luvun kesämekkokangasta. Kas näin: Vaaleammalla puolella on vielä ihanammat muistokankaat. Pieni kangaspala oman lapsuusaikani kesämekosta on ihana. Tykkäsin mekosta tosi paljon! Seuraavaksi pari askelta taaksepäin. Tästä kuvasta näkyy, miten olen jatkanut blokkikappaleita. Niiden alapuolelle lisäsin tilkkurivit, jotka suunnilleen ensimmäiseksi osuivat käteen ompelupöydällä. Olisin voinut tarkemminkin sovitella, mutta näin tämä nyt meni. Yläpuoliset kappaleet olivat kaksi kaitaletta, jotka myös löytyivät ompelupöydän liepeiltä. Sen sijaan alimmaisten palojen piti olla sen ve

Ompelin valmiiksi vetoketjupussukan tilkuista. Rakensin tilkkupinnan jäännöspaloistani ja valitsin tähän vaaleimpia ja herkimpiä palojani. Löysin myös yhdellä tilkkukilta Syyringin järjestämällä kangasmanipulaatiokurssilla tekemäni ryppysyherön, joka sopi tilkkujen joukkoon erinomaisesti. Annoin pussukalle nimeksi ”Hempeät leidit”. Löysin nimittäin muotipiirroksia esittävät kangastilkut, yhden pussukan kummallekin puolelle. Tilkkujen kanssa kävi sitten niin kuin esittäville kuvioille usein käy, eli tärkeitä osia jäikin sauman puolelle. Melkein annoin tälle nimeksi ”Päättömät,” mutta eihän sellaista kannata tehdä. Kunnolla näkyviä, hempeitä leidejä on sentään enemmän kuin päättömiä. Hempeät leidit -vetoketjupussukka on sisätaskuton ja siinä on pitkähkö sivulenksu. Luokittelen sen siis Street-malliston kappaleeksi. Sarjatyönä ompeleminen ei taida oikein sopia minulle. Ompelin useita tilkkupintoja ja tikkasin ne kaikki valmiiksi, leikkasin kaikille vuorikappaleet ja aloi

Värkkäilin jokin aika sitten melko satunnaisen värisen tilkkupinnan lasagne-menetelmällä. Käytin 3 cm leveitä kaitaleita muutamasta jäännöspalasta, jotka otin ensimmäiseksi esiin jäännöspalapussista. Löysin sopivan värisen ruskean vetoketjun, jatkoin lasagnekappaleita muutamalla muulla jäännöspalalla ja hiukkasen aherrettuani minulla oli käsissä taas uusi vetoketjupussukka. Kas tässä hän on: Aaltoileva-tilkkupussukka, joka on pitkähköine sivulenksuineen Street-mallistoa. Nimensä Aaltoileva-pussukka sai tietenkin mutkaisina toistuvista tikkausviivoistani. Vielä täytyy tarkentaa hieman: pussukka ei ole aivan viimeistä silausta myöten valmis, ja näistä kahdesta kuvasta selviää siihen kaksikin syytä: Siis: mitä vikaa kuvissa? Yksi aloittelijan virhe, jota minun ei enää luulisi tekevän. Ei Tilkunviilaaja-nimilappua vuorikappaleessa! ! ! ! Toinen puute on vähäisempi: vetoketjun vetimestä puuttuu jatkopala. Minä sujutan vetimeen yleensä kapeaksi taittelemani ja ompele

Minun pitäisi ommella taustakappaletta hienoon January-tilkkutyöhöni (voin hyvällä omallatunnolla sanoa sitä hienoksi, sillä en ole keksinyt blokkia itse), mutta pussukoiden tekeminen on paljon kivampaa. Käyttelin lentävien hanhien oheistuotteena syntyneitä kolmio-neliöitä ensin tilkkutyön taustakappaleeseen ja sitten ompelin sinisävyisistä kolmio-neliöistä vetoketjupussukan. Tämä valmistui melkein vahingossa. Uusimman pussukkani nimi on Merenneito. Ensin minulla oli vain kolmio-neliöpinnat. Löysin tosi nopsaan sopivaa tikkausvanua niiden taustalle. Ihmeellistä viitseliäisyyttä osoittaen jaksoin tikata vapaata konetikkausta – muurahaisenpolkua vain, mutta silti! Sitten olikin aika tasoittaa pinnat ja leikata/ommella vuorikappaleet sekä kiinnittää vetoketju. Ompelin vuorikappaleet useammasta palasta. Tällaisista: Ja tällaisista: Näitä sattui löytymään ompelupöydältä. Siinä on muuten sommitteluperiaatteeni lyhykäisyydessään: mitä ompelupöydältä sattuu osumaan käteen

Ta-daa! Tässä syyskuun neljäs valmistunut tilkkutyö eli vetoketjupussukka nimeltä Asunto 8D. Tällä puolella on nimeä inspiroinut D-kirjaintikkaus: Ja toisella puolella se kahdeksikkotikkaus: Sanon vielä, etten ottanut kuvia omalla pihalla. Ei kannata nyt kauhistella, eikö meillä leikata nurmikkoa lainkaan. Nurmikko on yleensä siisti, koska meillä on pettämätön nurmikon pituusanturi. Kun ruoho on vähänkään pitkää, Kissa alkaa kulkea siellä kahlaten – nostaa jalkojaan luonnottoman korkealle. Silloin Mies tietää, että nurmikko kannattaa leikata. (Minä en puutu tähän puutarhanhoitotyöhön kuin äärimmäisessä hädässä.) Otin kuvat läheisellä viheralueella, koska sinne ilta-aurinko ylsi vielä, vaikkei omassa pihassa ollut enää kuin epäsuoraa valoa. Asunto 8D –tilkkupussukassa on sävyihin aika hyvin sopiva, useasta eri kankaasta kokoamani vuori. Ei sisätaskua kuitenkaan. Tilkkupussukassa on 25-senttinen vetoketju. Sen muut mitat ovat: Leveys ylhäältä noin 27 cm Korkeus noi

Ompelin eilen valmiiksi tilkkupussukan, jolle annoin nimeksi Rusakko. Tilkkupussukka valmistui päiväsaikaan, joten sain näpätyksi siitä melko kivat valmistujaiskuvat. Ensiksi esittelen pussukan sammaloituneilla kalliorapuilla: Kuvasin Rusakko-pussukkaa myös kulahtaneella puutarhapenkillämme: Käytin melko pienistä ja tosi pienistä jäännöstilkuista kokoamani pinnat tähän ja täydensin ne pussukan kokoisiksi lisäämällä rinkulakuvioista kangasta sivulle ja pohjaan. Tikkausvaiheessa tilkkupinnat näyttivät aika urpoilta, mutta valmiissa pussukassa rinkulakangasta ei näytä olevan yletöntä määrää. Paitsi pohjakappaleessa: Mutta sehän jää pussukan alle yleensä näkymättömiin. Hienot tilkut ja värkkäillyt tilkkupinnat menevät pohjakappaleessa vähän kuin hukkaan. Tikkasin tilkkupinnat ohueen tikkausvanuun, jonka alle otin vielä hipunutta lakanakangasta. Tikattu pinta jäi ohuemmaksi kuin silloin, kun käytän lisäkerroksena collegejerseytä. Pussukka seisoo silti ongelmitta itsekse

Leikin kankailla ja ompelin siis jäännöspaloista muutaman tilkkupinnan, joista ensimmäinen valmistui pussukaksi eilen. Tytär auttoi nimen keksimisessä ja tästä tilkkupussukasta tuli sitten Syyssatoa. Syyssatoa-pussukan toinen puoli on hyvin eri värimaailmaa, mutta kummallakin puolella on samanlaisia täytepaloja. Tilkkupinnat näyttivät ennen pussukaksi ompelemista vähän epäsuhtaisilta. Niissä tuntui olevan liikaa täytepalaa. Mutta ompelun jälkeen täytepalat ovat kadonneet näkyvistä pussukan pohjaan ja sivusaumojen lähistölle. Valitsin vuorikankaan sillä perusteella, että palat sattuivat osumaan aika nopeasti käteen. Tämä sini-ruskea Vera Bradley –kuosi on minusta tosi kaunista. Harkitsin tovin, ennen kuin raaskin käyttää ehkä viimeisen ison tilkun tähän. Pussukassa ei ole sisätaskua. Siinä on sen sijaan pitkä kantolenksu eli se on Street-mallistoa.  Syyssatoa-vetoketjupussukan mitat ovat: Leveys ylhäältä noin 28 cm Korkeus noin 18 cm Pohjan leveys noin 9 cm. K