todellinen mysteerityö.

En ole tarttunut mysteeritöihin tai –blokkeihin, mutta nyt käsissäni on todellinen mysteerityö! Ompelen välikaitaleita jäännöspalatilkuista ompelemiini neliöihin, ja nyt on vuorossa pitkän kaitaleenpätkän ompeleminen tilkkupötkön kummallekin puolelle.

Tietenkin minulle kävi niin, että hätäilin ja ompelin harmaan kaitaleen kahteen peräkkäiseen riviin kiinni, vaikka rivien väliin tulee vain yksi kaitale. Jouduin purkamaan koko pitkän sauman, jonka juuri olin huolellisesti ommellut.

Törmäsin mysteeriin ommellessani välikaitaletta oikein kiinni. Vaikka ensimmäisen tilkun saumat osuivat samaan kohtaan välikaitaletta:


Niin heti seuraavan pystysauman kohdalla olikin klappia:


Ensin ajattelin leikanneeni vahingossa väärän levyisiä pystykaitaleita, mutta vaikka kuinka monen mittauksen jälkeen totesin, että kaitaleet ja myös tilkkuneliöt olivat hyvin suurella tarkkuudella samanlaisia. Mittasin sieltä ja täältä ja joka puolella ja kappaleet olivat oikean kokoisia – palat eivät vain osuneet tasan.

Vaikeahan tätä on korjata, kun en tiedä, miten sen korjaisin. Nyt meni mysteerin ja maagisen puolelle.

Mitä tein? No jätin rivin toistaiseksi sikseen. Mietin vielä, tasoitanko jotain jostain (mutta mitä, sitä kun en tiedä) vai annanko olla.


Ompelen kaikki muut kaitaleet ja saumat ensin ja säästän ongelmarivin sauman viimeiseksi. Ehkä siinä taas osuvat saumat kohdalleen.

Ehkä saumat eivät osu kohdalleen, mutta huomaako sitä kokonaisuudessa?


Ehkäpä ei.

Silti – moinen merkillisyys askarruttaa kovin. Miten on mahdollista, että saman kokoiset palat ovatkin huomattavan eri kokoisia, kun olen ne ommellut.

Ainoa mieleeni tuleva selitys on, että pötkön uloin reuna venyi, kun jouduin purkamaan siitä sauman. Silloin vain reuna olisi väärän mittainen ja koko muu pala olisi (toivoakseni) oikean kokoinen.

Geometrinen tilkkupintani on tikattu, kuten olen kertonutkin. Tilkkupeittoaihio odottaa tasoittelua ja reunakanttausta. Siirsin sen taiteltuna sängylle, ja Kissan tutka havaitsi sen oitis. Vaikka olin taitellut peittoaihion aika pieneksi, Kissa mahtui sen päälle juuri sopivaisesti:


Kissa ajattelee ehkä näin: ”Aah, tässäpä on hyvä lepäillä. Tykkään tästä mustasta kankaasta, josta kissankarvat näkyvät hyvin ja ovat niin ollen parhaiten edukseen”.

Kommentit

Soile Kivinen sanoi…
Ja minä hankasin ja hankasin sitä peittoa, jotta saisin karvat pois ja siinä se kissa taas makaa :)
Tilkku & Tilkku sanoi…
Tuota maagista mysteeriä ei huomaa kukaan muu kuin sinä itse. Kissa haluaa testata ensimmäisenä peiton käyttömukavuuden.
Mari sanoi…
Tilkkutyöt ovat uniikkeja pienine epätasaisuuksineen. Tuossa mallissa tuskin paljon epätarkkuus haittaa. Välikaitaleet ovat armollisia.
ailami sanoi…
Hyvää Ystävänpäivää Tilkunviilaajalle ja Tilkkupeitontestaajakissalle!
Kissa on varsin tiedostava olento, joten sehän on tekijälle meriitti kun Hän valitsee uuden peiton lepoalustakseen.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

vetoketju pussukkaan! 6 vinkkiä vetoketjun ompelemiseen.

kolme tapaa tikata tilkkupinta.

ikuisuusprojekti on valmis.