Monday, 30 December 2013

tilkkuvuoden 2013 yhteenveto.

Vuosi lähenee loppua ja näihin aikoihin tehdään yhteenvetoja kuluneesta vuodesta. Tilkkuvuoteni 2013 on ollut erinomainen, ja toteutin uudenvuodenlupaukseni: lupasin, että ”nauttisin tilkkuilusta täydestä sydämestäni”.

Laiska töitään luettelee 

Viime vuoden katsauksessani harmittelin, miten vähän olin saanut aikaiseksi verrattuna vuoteen 2011, jolloin olinkin ylettömän aikaansaava. Silti sain vuoden 2012 aikana valmiiksi yhteensä 33 ompelutyötä! Esimerkiksi 13 pussukkaa ja kuusi tilkkupeittoa (joista yksi tosin oli nuken- ja yksi vauvanpeitto).

Tänä vuonna sain valmiiksi vain 19 ompelutyötä (ja 24 matkalaukun nimilappua, jotka lasken yhdeksi kokonaisuudeksi).


12 tilkkupussukkaa: 


 

5 tilkkupeittoa, kaikki vähintään “torkkupeiton” kokoisia: 

Tähtipölyä-tilkkupeitto
Arvoitus-tilkkupeitto
Tuulen viemää -tilkkupeitto
Villit kuviot -tilkkupeitto
Vanhat ystävät -tilkkupeitto


1 vetoketjulaukun: 

Takataan roos -vetoketjulaukku


1 seinävaatteen tilkuista: 

Tico-tico-seinävaate

Sen sijaan olen vuonna 2013 kirjoittanut ja blogissani julkaissut kokonaista seitsemän ohjetta:

  1. Matkalaukun nimilappu 
  2. Geometrinen tilkkublokki  
  3. Miten vetoketjun päähän ommellaan kangasjatkeet  
  4. Ompele peiton reunakaitaleen kulma  Korjasin tällä ohjeella puutteen. Olin aiemmin kirjoittanut ohjeen siitä, miten reunakaitaleen kulma ommellaan sen toisella kierroksella, mutta reunakaitaleen ompelemisen ensimmäinen kierros oli jäänyt ohjeetta. 
  5. Ompele plus-merkkinen tilkkublokki  
  6. Ompele vinoraitainen tilkkublokki  
  7. Näin ompelen kolmio-neliöt  

Tilkunviilaajan Top 5 vuonna 2013 


Numero 5 – Vuoden lämmittävin. Kirjoitan blogiani eniten itselleni, mutten varmaan jaksaisi olla siitä yhtä innostunut, jos sillä ei olisi yhtään lukijaa. Minua lämmittää vertaistuki ja kannustus, jota saan lukijoilta! Erityiskiitokset kommentoijille!

Numero 4 – Vuoden moninaisin. Tähtipölyä-tilkkupeitossani on ehkä noin 1500 tilkkua, joten se saa arvonimen ”Vuoden moninaisin”. Onnistuin myös tekemään siitä aika ison, mikä ei ole minulle aivan tyypillistä.



Numero 3 – Vuoden onnistunein. Vaikeahan sitä on vertailla vetoketjulaukkua tilkkupeittoon tai pussukkaan, mutta kilpailutin silti tänä vuonna valmistamani työt keskenään ja voittajaksi selviytyi Tilkkusirkus-pussukka. Olen niiiin tyytyväinen, että kammottavasta applikointisöherryksestäni syntyi kelvollinen, ja suorastaan oikein kivakin pussukka. Selvä voittaja! 

Numero 2 – Vuoden nopein. Ompelin ystäväpariskunnalle heidän 50-vuotisjuhliinsa lahjaksi Vanhat ystävät –tilkkupeiton. Sain sen ajoissa valmiiksi ja valmistujaiskuvatkin ehdin ottaa. Pystyn siis liikkumaan nopeasti, jos on tarvis.



Numero 1 – Vuoden paras. Suunnilleen paras idea koko vuonna oli Soilen keksimä yhteismatka Ranskaan, vuotuiseen European Patchwork Meeting -tilkkutapahtumaan. Näin siellä tuhansittain kankaita, ohjeita ja tilkkutöitä. Suunnilleen kaikilla vastaantulijoilla oli sama sairaus: tilkkukärpäsen purema.

Katse tulevaisuuteen! 


Ensi vuonna kokeilen, pääsisinkö seuraaviin kolmeen tavoitteeseen:
  1. Toteutan vihdoinkin kaaaauan suunnittelemani overnight bagin. Olisin halunnut ommella sellaisen heti kun näin Amy Butlerin overnight-bag-mallin kuvan varmaan jo vuonna 2009 tai ehkä jopa aikaisemminkin. 
  2. Katson, saanko jäännöspaloistani loihdituksi kivan neliökuvioisen tilkkupeiton. 
  3. Toteutan yhden tai kaksi ”en osta mitään kangasta” –kuukauden. Auts! Kuulostaa jo nyt vaikealta!

Sunday, 29 December 2013

video: unboxing. avaan laatikon.



Aiemmassa postauksessani esittelin mystisen ruskean laatikon ja herätin joidenkin teistä uteliaisuuden. Miehen ystävällisellä avustuksella tein laatikon avaamisesta unboxing-videon. Todellinen tilanne. Katso video, niin näet, mitä laatikossa oli.



Videoon tuo kivan lisän se, että kissamme tarkkailee toimenpidettä. Avaan laatikkoa polvillani ompeluhuoneen makkarin lattialla, missä suunnilleen kaikki tilkkuiluun liittyvä muutenkin tapahtuu.

geometrinen tilkkupinta.

Ompelin suunnittelemani määrän geometrisia tilkkublokkeja valmiiksi vähän ennen joulua, ja nyt minulla on ollut aikaa tasoittaa palat ja ommella ne yhteen tilkkupinnaksi.

Tässä on neljä kuuden blokin riviä ommeltuina pötköiksi. Kolme riviä odottaa vielä ompelemista:


Valmis tilkkupinta:


Tilkkupinnassa on siis 6 x 7 kpl geometrisia tilkkublokkeja, jotka tasoitin 27-senttisiksi neliöiksi. Pinta on vähän liian pieni peitoksi, joten ompelen siihen jonkunlaisen kehyksen. Moderneissa tilkkupeitoissa ei harrasteta kehyksiä, mutten viitsi enää ommella yhtään tällaista blokkia. Saavat riittää! Joten modernia tai ei, kehys tähän tulee.

Friday, 27 December 2013

vuoden suosituimmat ja muut.

Tarkastelin Googlen blogilleni ilmoittamia tilastotietoja vuodelta 2013 ja havaitsin seuraavaa.

Vuoden 2013 postauksista ylivoimaisesti suosituin oli valmis! moderni tilkkupeitto.

Vanhat ystävät -tilkkupeitto tammikuussa 2013.

Useat sadat silmäparit ovat käyneet katsastamassa sen, ja se on saanut yli kaksi kertaa niin paljon lukukertoja kuin seuraavaksi suosituin, ohje: ompele vinoraitainen tilkkublokki.

Sitä ei voi sanoa edes hyväksi kakkoseksi, koska se jäi voittajasta niin paljon, mutta seuraavaksi suosituin on hyvä kolmonen – valmis kirjava tilkkupeitto! sai melkein yhtä monta lukijaa.

Villit kuviot -tilkkupeitto penkillä elokuussa 2013.

Postausteni lukijamäärät ilahduttavat, mutta joskus mielessä käy ajatus, että kommentteja saisi ilmestyä enemmänkin. Ylivoimainen voittajapostaukseni sai myös eniten kommentteja – ihan 13 kappaletta.

Postaukseni tilkkuriippuvuuden kolme ilmenemismuotoa kirvoitti 10 kommenttia.

Kommenteitta jääneet 


Esimerkiksi nämä ressukat sen sijaan eivät innostaneet yhteenkään kommenttiin. (Yhteensä nollan kommentin postauksia on tänä vuonna ollut 21 kappaletta eli noin 13% postauksistani.)
Kiitos kaikille, jotka kommentoivat postauksiani! Vastaan teille, joiden sähköpostitiedot näkyvät minulle tulevassa ilmoitus-sähköpostissa. Toisinaan vastaan seuraavassa postauksessani. Luen kaikki kommentit mielenkiinnolla ja on kiva, kun niitä minulle laitatte!

Thursday, 26 December 2013

ompele joululahjaksi.

Hyvää joulua! Ompelin monelle läheiselleni täksi jouluksi matkalaukun nimilapun. Tein näitä yhteensä 24kpl. Sinäkin voit ommella tämän kivan lahjan vaikka ensi jouluksi. Jos aloitat nyt, ehdit mainiosti ommella tällaisen joululahjaksi vaikka joka perheenjäsenelle ja ystäville, sukulaisille ja tuttavillekin vielä.



Idean näihin matkalaukun nimilappuihin sain tilkkuystävältäni Ritvalta. Minulla on matkalaukussani hänen ompelemansa nimilappu, mutta osasin ommella tällaisia itsekin. Näin se käy:

Ompele matkalaukun nimilappu 


Tarvitset 

  • 2 kangastilkkua, 8.5cm x 14cm 
  • ohutta tikkausvanua, noin 8,5cm x 14cm pala tai vähän pienempi 
  • 25-29cm vinokaitaletta, leikattuna 2,5cm leveää (ja taitettuna ja ommeltuna noin 0,6cm leveää) 
  • muovikalvoa (esimerkiksi vanhasta muovitaskusta leikattua), noin 6cm x 10cm pala 
  • paperilappu, noin 5cm x 8cm pala. 

Aseta kangastilkut oikea puoli oikeaa vasten (kuvan vasemmanpuoleinen tilanne). Kiinnitä tikkausvanu toiselle puolelle nuppineuloja käyttäen. (Tässä vaiheessa leikkasin tikkausvanusta kulmat pois – lappusen kääntämisen jälkeen nurkkien avaaminen teräviksi on helpompaa, kun vanu ei ulotu nurkkiin saakka.)

Ompele palat pussiin. Jätä kääntöaukko alareunaksi suunnittelemaasi reunaan ja jätä yläreunaan lyhyt ompelematon osuus (josta pystyt pujottamaan vinonauhalenksun päät). Leikkaa kulmat pois, mutta älä katkaise ommelta.

Käännä kappale oikein päin kääntöaukon kautta. (Käännetty kappale kuvassa toinen vasemmalta.)


Vinkki: Nurkat voi tyrkkiä auki esimerkiksi syömäpuikon avulla. Syömäpuikko ei ole niin terävä, että ompeleet ratkeaisivat.

Taittele kääntöaukon reunat kappaleen sisään. Ota valmiiksi ompelemasi vinokaitale ja taita se kahtia. Työnnä päät yläreunan aukosta kappaleen sisään reilun sentin verran. Katso, että yläreunan aukko on myös siisti.

Ompele lappusen ympäri hyvin läheltä reunaa. Lenksu kiinnittyy samalla ja alareunan kääntöaukko sulkeutuu.

Ota muovipala ja asettele se lappusen keskelle, toinen reuna lähelle alareunaa. Ompele muovipala kolmelta sivulta kiinni lappuseen, jätä muovipalan yläreuna ompelematta. Lapun symmetrisen ulkomuodon ja lenksun paremman kiinnittymisen takia kannattaa surauttaa ommel lappusen yläreunaankin, mutta älä siis kiinnitä muovilappusta kuin kolmelta sivulta.


Sujauta lopuksi muovilapun sisään paperi- tai pahvipala, johon saaja voi kirjoittaa yhteystietonsa.

Friday, 20 December 2013

ihana tilkkukirja!

Arvioin yhden omista lempitilkkukirjoistani eli Elizabeth Hartmanin Modern Patchwork –kirjan. Ostin tämän Ranskan tilkkumatkallani näyttelyalueen valtavalta kirjaosastolta pitkän harkinnan jälkeen.


Kansi lupaa esitellä 12 tilkkutyötä, jotka johdattavat perusjuttujen tuolle puolen. Esipuheessa Elizabeth Hartman mainitsee moderneja tilkkutöitä yleensä pidettävän yksinkertaisina ja nopeina ja että ne siksi saavat ”tositilkkuilijoilta” vain vähän arvostusta. Hän haluaakin nostaa esiin vaativampia moderneja toteutuksia.

Kirjoittaja käy tosiaan läpi 12 tilkkutyötä, joissa jokaisessa hän esittelee erilaisen tilkkublokki-idean. Mallit eivät ole nopeita ja helppoja, mutta eivät ne ylen vaikeita ole.

Kirjan lopussa on vinkkejä kankaiden ja värien valitsemiseen ja leikkuu-, suunnittelu- ja ompeluohjeita.

Jostain oudosta syystä kirjan esimerkkitöistä tämä linnunpönttöaiheinen vetosi minuun:


(Oikeasti nämä ovat taloja ja joka ikkunassa vain sattuu olemaan lintu.) Luonnollisesti toteuttaisin mallin huomattavasti laajemmasta valikoimasta kankaita, jos siis pääsisin tuumasta toimeen.

Kansikuvan hunajakennomainen työ on hauska (joskin taas liian yksivärinen, jotta osaisin itse tehdä täysin vastaavan) ja siinä on mielestäni erittäin kekseliäs toteutustekniikka.

Elizabeth Hartmanin Modern Patchwork on kirja minun makuuni. Sen ainoa miinus ovat tuumamitat: minulle tuottaisi lisävaivaa muuntaa tuumamitat senteiksi – mutta olenkin tuumarajoitteinen. Te tuumamittoja käyttävät, teille tämä käy kuin nenä päähän.

Thursday, 19 December 2013

monokromaattista.

Käsittelin äskettäin kangaspinojani ja käteen osui kolme toisiinsa yybertyylikkäästi sopivaa kangasta:


Mietin, voisinko tehdä jonkun jutun näin monokromaattisesta kangasvalikoimasta. Pussukka tai laukku näistä kankaista kelpaisi kenties sellaisellekin ihmiselle, joka ei muuten innostu Tilkunviilaajan tuotteista.

Tajusin melkein heti olevani epärealistinen. Ei minulta suju hillitty yksi- tai kaksivärisyys, vaan mukaan livahtaa aina jotain värikästä tai kirjavaa. Esimerkiksi tämä yhdistelmä saattaisi riittää minulle:


Todennäköisesti kiskoisin jäännöstilkkujen välivarastosta vielä muutaman lisätilkun mukaan. Monenkirjava rulettaa tässä taloudessa.

Wednesday, 18 December 2013

kirja-arvostelu.

Kerroin tässä postauksessani, että olin löytänyt kirjastosta kerralla kolme minulle aiemmin tuntematonta tilkkuaiheista kirjaa. Onnenpäivä! Arvioin samaisessa postauksessa Kaffe Fassettin Quilts in Sweden –kirjan ja myöhemmin kerroin mielipiteitäni Tilkuista asiaa –kirjasta.

Kolmas kirjastosta löytämäni kirja oli Lynette Andersonin kirjoittama It’s Quilting Cats and Dogs.


Kirja lupaa lukijalle 17 kirjonta- ja tilkkutyöprojektia.

Kansikuvan kassimalli näytti minusta hyvältä, vaikka näin vaativa kirjominen menee yli osaamisalueeni. Kassinteko-ohjekin on aika hyvä. Plussaa annan siitä, että kirjoittaja antaa sangoille tarkat mitat, mutta pitkä miinus tulee jälleen sankojen kiinnityskohdan puuttumisesta. Ohje kyllä kehottaa katsomaan kuvaa, mutta kuvassa ei ole mittoja.

Kirjassa on myös oikein kiva tilkkupeittomalli. Malliin kuuluu lisätä kirjotut ja jojoin koristellut kangaslappuset, mutta se toimisi ilmankin. Erityisplussan annan sille, että kirjassa on useita kuvia, joissa kangasjojot näyttävät erityisen kivoilta.


Tykkäsin ”It’s Quilting Cats and Dogs” –kirjasta lainattavana katselukirjana. En ostaisi tätä itselleni, koska projektit vaativat paljon kirjontaa eivätkä toisaalta osu kovin hyvin omiin mieltymyksiini. Suosittelen silti yleisselailuun kenelle tahansa tilkkutöistä kiinnostuneelle.

Kirja voi tehdä hyvin onnelliseksi tilkkuilijan, joka on pehmeiden värien ja kirjonnan ystävä.

Sunday, 15 December 2013

vihreää ja ruskeaa.

Vihreä ja ruskea yhdistettyinä keltaiseen olivat 1970-luvun trendivärit, tai ainakin yhdet niistä. Muistan 70-luvun enkä muistele tuota väriyhdistelmää haikeana. Hyvä, ettei ole enää koko ajan muotia se!

Silti yhdistän tässä postauksessani vihreää ja ruskeaa. Ensin vihreä:


Tiedättekö, mitä nämä ovat? TASOITETTUJA geometrisia tilkkublokkeja. Ei enää kaitaleiden häntiä näkyvissä. Siististi neliön muotoisia. Näitä on muutamia ja lisää on tulossa, ja sitten seuraa sommittelua ja yhteen ompelemista. Tässähän on tilkkupeitto kohta valmis! 

Tosin minulla on joululahjaprojekti meneillään. Olen tehnyt jo seitsemän, mutta en kerro, mitä. Joulun jälkeen teen projektin aiheesta varmaan ohjeen. Valitettavasti ette nyt pysty tekemään ohjeella joululahjaa, tai voitte tietysti, mutta vasta seuraavaksi jouluksi. 

Ihana kangas: 


Olin yli-yli-onnekas Syyringin syksyn viimeisessä kiltaillassa torstaina 12. päivänä. Meillä oli kankaiden ja kirjojen sekä lehtien vaihtotori, jonne en tällä kertaa onnistunut viemään itse mitään. Minulla ei siis ollut, mitä vaihtaa, eikä minulla ollut mukana käteistäkään kuin pari kolikkoa. Vaan en tarvinnut! Eijan kangaskaapista oli esimerkiksi leijaillut ulos kuvan kissakangastilkku, ja hän lahjoitti sen minulle. Ihanat, jotenkin japanilaistyyppiset kissat siinä.

Maija puolestaan halusi eroon tietyistä kankaistaan hinnalla millä hyvänsä, joten SAIN kaksi hyvää vihreää palaa. Lealla olleen punaisen marikankaan halusin itselleni, ja maksan sen hänen tililleen. Vapun kaksi erinomaista palaa olivat taas niin huokeat, että hinta löytyi sittenkin pikkurahakukkarostani.

Ilta sai ihanan loppusilauksen, kun Soile antoi minulle joululahjaksi itse kutomansa punaisenkirjavat sukat. Hurmaavat! Tilkkuihmiset ovat sitten mukavia.

Joululahjoista puheen ollen, lisää ruskeaa:


Kuvassa on joululahjani minulle. Olen avannut pakettia sen verran, että Mies otti minusta niin sanotun unboxing-videon, joka ei ole vielä julkaisukunnossa. En siis kerro lahjastani tämän enempää – sitä paitsi joulukin on vasta ovelle tulossa, joten miten voisinkaan!

Thursday, 12 December 2013

kesken tai siis työn alla.

Tilkkutyöt ovat edelleen saaneet erittäin vähän huomiotani, voi voi! Geometrisia tilkkublokkeja on sama määrä valmiina ja kesken kuin toista viikkoa sitten. Lohduttauduin asettelemalla niitä suunnitteluseinälle lattialle, että saisin vähän käsitystä siitä, millainen peitto mahdollisesti valmiina on.


Tällä etenemisvauhdilla peitto on valmis joskus 2030-luvulla.

Eikö ole muuten kivoja vihreitä ja liiloja kankaita? Olen katsellut näitä paloja nyt parina päivänä tuolloin, tällöin, ja tunnustan kyllä vähän ihmetteleväni, millä perusteella olen luokitellut yhden kankaista liilaksi. Siinä ON liilaa vähän, mutta enemmän turkoosia. Ja valkoista. Ei tämä minua haittaa, mutta esitän jälkiviisasta.

Tilkku ja Tilkku kyseli minulta, mitä palapelipeitolleni kuuluu. Sille kuuluu hyvää!


Olen kiinnitellyt palapelinirkkoja tilkkuruutuihin ompelemista odottamaan. Kärsivällisesti odottavat.

En edes muista, milloin viimeksi edistin tätä työtä. Pitäisi varmaan, että nuppineuloja vapautuisi parempaan käyttöön. Tai siis en juuri nyt ole tarvinnut nuppineulojakaan, kun en ole ommellut. Ehkä huomenna?!

Huomasin ilokseni, että olen saanut 75. seuraajan. Ja tämä on 700. blogipostaukseni. Juhlavaa!

Tuesday, 10 December 2013

onko kirjassa tilkuista asiaa?

Lainasin kirjastosta Barri Sue Gaudet’n kirjan ”Tilkuista asiaa” ja annan siitä nyt arvioni. Kirjan takakannessa luonnehditaan, että kirjasta löytyy ohjeet ”helppotekoisiin tilkkulahjoihin ystäville ja perheenjäsenille”. Sisäkannessa mainitaan kirjassa olevan ”25 viehättävää tilkkutyötä ja lahjaideaa”.


Sisällysluettelosta voi todeta, että kirja tosiaan keskittyy tilkuista valmistettaviin lahjatavaroihin. Lahjat on luokiteltu tyypeittäin – syntymäpäivä, kiitoslahjoja, häät ja niin edelleen – ja jokaisen projektin kohdalla on myös arvio siitä, miten kauan valmistaminen ehkä kestää.


Olen kirjan tekijän kanssa vähän eri linjoilla parista asiasta. Ensiksi projektin pituusarviot. Otan esimerkiksi häälahjaksi valmistettavan muistokehyksen, jonka tekemiseen arvioidaan kuluvan 1-2 päivää.


Ensin tarvitaan tietysti valokuvakehys, jonka sisään ommellaan kolmesta eri kankaasta tilkkupinta. Pinta koristellaan applikoinneilla, kirjonnalla ja helmillä. Ehkä tämän pystyy toteuttamaan 1-2 työpäivän aikana, jos kaikki tarvikkeet ovat heti käsillä. Ja jos henkilö on taitava kirjomaan ja pystyy tekemään moitteetonta linnunsilmäpistoköynnöstä nopeasti.

Olen myös eri mieltä siitä, että tässä olisi kyse tilkuista. Tilkut ovat sivuosassa – tässä tehdään tilkkupinta vain sitä varten, että sen voisi sitten koristella kirjomalla ja applikoimalla, tai kangasjojoruusuilla. Siksi kirjan nimi johtaa harhaan.

Kirjan tekijä koristelee taitavasti ja kuvissa on lukuisia lähikuvia näyttävistä kirjonnoista. Kaunis kirja! Nimenomaan tilkkuharrastajalle ja tilkkuajatuksia hakevalle kirjassa on kuitenkin heppoisesti asiaa tilkuista.

Tilkuista asiaa -kirjan arvosteleminen uuvutti minut niin, että taidan ottaa Kissasta esimerkkiä:

Sunday, 8 December 2013

loppusuoralla.

Päätin tehdä geometrisia tilkkublokkeja tietyn määrän ja ommella niistä tilkkupeiton. Mikä mahtoi olla se tietty määrä? Joka tapauksessa minulla on nyt kaikki paitsi kahdeksan blokkia ommeltuna.


Viimeisistä blokeista puuttuu 4cm leveä kaitale oikeasta ja 6,5cm leveä kaitale vasemmasta reunasta, siis kuvassa näkyvistä reunoista. Blokit ovat odottaneet minua ompelupöydällä: en ole päässyt ompelemaan viikkoon!

Lähikuvaa:


Joihinkin vihreä-violettiyhdistelmiin olen erittäin tyytyväinen, toisiin en aivan. Tästä peitosta ei tule sellainen, jonka jokainen blokki saisi huokailemaan ihastuksesta. Ehei!

Tämä työ tuntuu olevan loppusuoralla (vaikka tietysti paljon vielä on tehtävää, ennen kuin peitto on oikeasti valmis). En kuitenkaan ole jäämässä tyhjän päälle, sillä minulla on jo idea seuraavaan tilkkupintaan! Olen tästä aivan innostuksissani, sillä sain taas (mielestäni) ihkaoman idean nähtyäni kaksi eri kuvaa Pinterestissä.

Olen Tilkunviilaajana perustanut pari Pinterest-ilmoitustaulua, joista yhteen kerään nimenomaan ideoita otsikolla ”Quilt Ideas – Ideat / Voisin tehdä”.

Ensin löysin kivan kuvan, jossa jäännöspaloista oli koottu pieniä pintoja, ja nämä pinnat oli edelleen tasoiteltu neliöiksi.

Koska minulla on paljon jäännöspaloja (”paljon” on lievä ilmaisu) ja koska pidän erityisesti neliöistä, kuvaidea jäi mieleen hautumaan.

Sitten näin kuvan, jossa 100 Modern Quilt Blocks –tilkkublokit oli yhdistetty mielestäni uudenlaisella välikaitalesysteemillä. Eri blokkien välissä ei ollutkaan vain yksivärinen kaitale, vaan kahdesta eri väristä koottu, jolloin blokit näyttivät leijuvan tasaraidallisella pinnalla. 

En tiedä, toimivatko linkkini. Toivottavasti!

Joka tapauksessa ideoin, että tekisin jäännöspaloistani ensin yksivärisehköjä, neliönmuotoisia tilkkupintoja ja yhdistäisin sitten ne kaksiväriselle pohja-/välikaitaleelle.

Tätä ennen taidan kuitenkin ottaa esiin joulukuosisia kankaita – jos vaikka ompelisin pitkästä aikaa muutamat lasinaluset joulukangastilkuista!

Thursday, 5 December 2013

katselin tilkkutyökirjaa.

Tilkkuiluharrastukseni on taas jäänyt varsinaisen elämäni jalkoihin, pahkeinen, enkä ole päässyt ompelupöydän ääreen moneen päivään. Pääsin kuitenkin eilen käymään kirjastossa ja onnistuin löytämään sieltä peräti kolme tilkkukirjaa, joita en ollut ennen selaillut. Avasin ensimmäiseksi Kaffe Fassettin ”Quilts in Sweden” –kirjan.


Kirja esittelee 20 Kaffe Fassettin ja muiden suunnittelijoiden tilkkutyötä. Työt on kuvattu Tukholman Skansen-museossa ja jokaiseen työhön on teko-ohjeet. Työt on jaoteltu kolmeen vaikeusasteeseen, ja helppoja ja melko helppoja (tai keskivaikeita) on selvästi eniten.

Alussa on juttua Skansen-museosta, kuvia kirjan töissä käytetyistä kangaskuoseista ja vielä kuvakertomus siitä, millaista Fassettin kanssa on työskennellä.

Tämä on erinomainen selailukirja, mikäli pitää Fassettin kuoseista ja mausta yleensä. Kirjan tilkkutyömalleista kaksi kiinnosti erityisesti.

Ensiksi Roberta Hortonin suunnittelema Illuminated Lattice –malli, joka luokitellaan melko helpoksi toteuttaa.


Työssä on viehättävä idea. Blokkien välissä olevat kaitaleet näyttävät valmiissa työssä olevan kuvion edessä ristikkona. Värit vaihtuvat kauniisti vaaleasta tummempaan.

Tällaisen voisi toteuttaa vielä kirjavammistakin kankaista ja efekti olisi varmasti yhtä hauska.

Toiseksi katse osui Liza Prior Lucyn suunnittelemaan Headlights-malliin, joka sekin on ilmeisesti melko helppo tehdä.


Tässä mallissa on pari kivaa juttua. Kirkkaat neliöt tietysti, mutta myös se, että neliöiden ”tausta” on koottu erilaisista tummansinisistä ja violeteista kolmioista. Mallissa on enemmän rytmiä kuin jos siinä olisi pelkkiä neliöitä, vaikka värit olisivatkin samat.

Minua viehättää tietysti aina mahdollisuus käyttää kaikenlaisia erilaisia kankaita eikä vain paria, kolmea, ja tässä mallissa niin voisi hyvin tehdä.

Kirjan lopussa on lyhyesti tilkkutyövinkkejä ja mallineet neliöille (!), kolmioille ja muille muodoille, joita tilkkublokkien tekemisessä tarvitaan. Minusta neliöt ja kolmiot voisi kehottaa leikkaamaan mittojen mukaan, mutta ehkä mallineessa on joku järki siinäkin.

Quilts in Sweden –kirja on erittäin värikäs ja visuaalinen. Minulla on pari Kaffe Fassettin tilkkutyökirjaa, enkä ole niistä toteuttanut kuin pari mallia, joten en tiedä, ostaisinko tätä itselleni. Selailun makuun pääsee näinkin, kirjastosta lainatulla kappaleella.

Sunday, 1 December 2013

joulukuun tilkkublokit.

Hyvää joulukuuta blogin lukijoille! Eilisen kuuran kunniaksi asettelin muutaman geometrisen tilkkublokin ulos esille, jotta saisin niistä paremman värisiä kuvia. Ei ihan onnistunut! Mutta jotenkuten sentään.


Kuurainen ruoho oli jäykkää, joten blokit näyttävät epätasaisilta. Höh.

Tilkunviilaajan joulukuun 2013 kalenterikuvassa ei olekaan tilkkutyötä, vaan ristipistokuva!


Olen tehnyt tämän monta vuotta sitten. Viime vuonna kalenteria kootessani en löytänyt kunnon jouluista kuvaa mistään. Ratkaisin ongelman näin. Viimekään vuonna ei marraskuun lopulla – joulukuun alkupuolella ollut kunnolla lunta.

Tänä vuonna en ole vielä tehnyt yhtään jouluista tilkkutyötä! Edellisinä vuosina olen tehtaillut lasinalusia, tyynynpäällisiä ja kaitaliinoja, mutta tänä vuona en lainkaan. Mistä mahtaa johtua? Olisiko syynä se, että kotona on jo nyt ylenpalttisesti jouluisia tekstiilejä? Olen tainnut sen lisäksi antaa kaikille läheisille jouluisia käsityöjuttuja lahjaksi jo aivan liikaa.

Thursday, 28 November 2013

tilkkublokkeja tulossa.

Leikkasin tosiaan suunnitelmieni mukaisesti lisää vihreitä osia geometrisiin tilkkublokkeihin. Vihreät olivat vaaleita ja keskivärisiä. Ehdin ommella muutaman keskipalan blokkiin:


Hehkutin, että olen pysynyt suunnitelmassani käyttää vain violettia ja vihreää enkä ole sortunut käyttämään pinkkiä violetin korvikkeena. Pinkiltä vain ei voi välttyä kokonaan! Sitä on yhdessä vihreässä kankaassa, kuten kuvasta näkyy.

Kuvassa näkyy kaksi uutta violettia kangasta (tummin, ja sireenikuosinen), jotka ostin viime viikonlopun Käden Taidot –messuilta. Olin päättänyt käyttäytyä hillitysti ja ostaa korkeintaan jotain violettia. Pysyin päätöksessäni! Tai no, ostin vielä kolmannen kangaspalan, joka oli lähinnä turkoosisävyinen, mutta eiköhän senkin hätätilassa voi luokitella violetiksi?!

Tuesday, 26 November 2013

vihreän sävyjä.

Sain ensimmäisen jättierän (28 kpl) geometrisia tilkkublokkeja valmiiksi eilen alkuillasta ja minun piti ruveta leikkaamaan lisää vihreitä osia (ja myös violetteja osia). Tarkastelin, pitäisikö valita tummaa, vaaleaa vai keskiväristä vihreää:


Leikkasin lisää vaaleita ja keskivärisiä. Tummimmat vihreät eivät näyttäneet aivan yhtä kivoilta blokkeina kuin nuo muut.

Hyvänen aika, nyt näyttää uhkaavasti siltä, että myös tästä tilkkupinnasta on tulossa ”nopeasti valmistuva”! Haha, edellinen ”nopeasti valmistunut” tilkkupeittoni oli Keisarinna Ramandu, ja se tulikin valmiiksi ihan vajaassa vuodessa.

Monday, 25 November 2013

geometrisia tilkkublokkeja.

Geometrisia tilkkublokkeja on syntynyt vauhdilla. Vihdoinkin pääsin ompelupisteeseeni ja nyt näitä vihreä-violetteja blokkeja onkin jo:


Kuusi kappaletta? Ei! Valmiita on yhteensä 24 kappaletta eikä neljästä blokista puutu enää paljon. Hyvin siis etenee!

Olen erityisen ylpeä siitä, että olen pysynyt värisuunnitelmassani enkä ole laajentanut värivalikoimaa esimerkiksi siniseen tai pinkkiin, niin kuin helposti voisi. Ehei! Kaikki vihreät osuudet ovat enimmäkseen vihreitä tai vihreiksi luettavia ja violetit ovat violetteja.

Tunnustin tässä postauksessani kolme tilkkumokaa, jotka kaikki tein yhden illan aikana geometrisia tilkkublokkeja ommellessani: ompelin reunaan väärän levyisen kaitaleen; purin väärän kaitaleen pois; ja leikkasin väärän kokoisen kappaleen, jonka ehdin ommella ja pilkkoa ennen kuin huomasin erehdystäni.

Tunnustan nyt vielä yhden tilkkumokan, sen mikä on ehkä aloittelijan tyypillisin virhe. Mitä vikaa kuvassa?


Ah, kuvassa ei ehkä ensisilmäyksellä näyttäisi olevan mitään vikaa, koska ommelviiva ei näy kunnolla. Käännänpä kaitaleet oikein päin:


Siis aloittelijan virhe: ompelin kaitaleen nurja puoli oikeaa puolta vasten. Enkä tietenkään rajoittunut virheineni vain yhteen blokkiin, vaan ompelin ketjussa kolme blokkia samalla tavalla väärin (ompelen kappaleet kaitaleisiin kiinni ja leikkaan vasta sitten).

Geometrisen tilkkublokin ompelujärjestys 

Senttimetrimitat tähän geometriseen tilkkublokkiin löytyvät tästä ”ohjepostauksestani”.

Itse leikkaan tuon varsinaisen kankaan (tässä vihreä) ensin 12-senttiseksi kaistaksi, josta leikkaan yhden 14-senttisen palan ja toisen 16,5-senttisen palan. Sen isomman kavennan sen jälkeen 11cm leveäksi. Tietysti jos kuviossa on tietty suunta (vaikka raitoja), näin ei kannata tehdä, mutta esimerkiksi pallokuvioisessa systeemi toimii.


Ompelen palat toisiinsa ja silitän. Sitten leikkaan musta-kangas-värikangas-kappaleen kahteen osaan, 4cm leveään ja siihen toiseen. Ompelen 4cm leveän kappaleen aina samalle puolelle aksenttivärin suhteen (seuraavassa kuvassa vasemmanpuoleinen pala):


Sitten ompelen 4cm leveät mustat kaitaleet kappaleen ylä- ja alapuolelle.

Viimeiseksi ompelen 4cm leveän mustan kaitaleen kappaleen aksenttivärin puolelle ja 6,5cm leveän kaitaleen toiselle puolelle.


Aksenttiväri-toinen-väri-osuus on siis ikään kuin mustalla pohjalla. Näen sieluni silmissä, että kappaleet näyttävät valmiissa peitossa leijuvan mustan yläpuolella. Voi olla toiveajattelua kyllä.

Joka tapauksessa tilkkupinta näyttää lupaavan kivalta. Tätä ei ole lainkaan vaikea ommella (jos välttää minun tekemäni neljä tilkkumokaa), sillä mitään kohdistuksia ei tarvita.

Thursday, 21 November 2013

kierrätysaiheita.

Voih sentään, miten vähälukuisiksi minun ompelutuokioni ovat taas kutistuneet! Siltä varalta, että blogini lukijat kuitenkin kaipaavat lukemista, tarjoan taas kierrätysaiheita.

Marraskuussa 2009 

Tilkunviilaaja-blogin ensimmäinen postaus näki päivänvalon neljä vuotta sitten 3.11.2009, ja tuon vuoden marraskuun loppupuolella tunnun puuhanneen PC-laukkuja. Teetin niihin sopivat pohjavaneripalatkin.

Suurista PC-laukkuvalmistamohaaveistani huolimatta tuon tuotteen tekeminen tyssäsi, sillä hukkasin käyttämäni kaavan. En ole löytänyt sitä, vaikka olen monta kertaa etsinyt, enkä toisaalta ole viitsinyt mittailla, laskeskella ja piirrellä uutta kaavaa. Siksi minulla on pohjavaneripaloja jäljellä vielä noin seitsemään laukkuun. Tai yhteentoista. Huokaus.

Marraskuussa 2010 

Ohhoh, marraskuun loppupuolella 2010 olin jo saanut valmiiksi neljä joulukuusiaiheista tyynynpäällistä ja jouluisia lasinalusia oli myös tekeillä. Postauksen nimikin on ”valmiina valmiina”. Kylläpä näytän tehneen ahkerasti kaikenlaista!

Esittelen saman postauksen lopussa joulutilkuista ja kullanhohteisesta kankaasta tekemiäni palasia ja kyselen, mahtaako siitä tulla mitään. No vielä ei ole tullut.

Marraskuussa 2011 

Olen ommellut tilkkukukkatyynynpäällisiä sekä vuoden 2010 että vuoden 2011 marraskuussa. Kerron tässä ”tyynynpäällinen tilkkutyönä” –postauksessani myös Muu-vetoketjupussukan ompelemisesta ja luettelen työvaiheet. Yllättävän pitkä lista! Ja postauksen otsikko on vähän harhaanjohtava, koska siinä on ehkä enemmän vetoketjupussukka-asiaa.

Marraskuussa 2012 

Vuosi sitten olin ollut ensimmäistä kertaa Töölön Tilkkupajassa viettämässä Soilen kanssa kahden hengen ompeluseuraa. Muistan yhä, miten riemastuttavaa oli tarttua toisen ihmisen jäännöstilkkuihin!

Tiedän, että Soile valmisti kokoamani tilkkupinnat pussukoiksi ja itsekin sain pussukan aikaiseksi niistä pinnoista, jotka hänen kehotuksestaan tein itselleni hänen tilkuistaan. Totta kai ihanista jäännöstilkuista ompelemani pussukka sai nimekseen "Ihanuus".

Käytin pussukkaa jopa mallina kuvaillessani valeympyrätikkausta. Myös Tytär olisi halunnut sen itselleen.

Jotkut tilkut vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset, vai miten se sanonta menikään.

Tuesday, 19 November 2013

sutta ja sekundaa.

Olen siinä mielessä tehoton tilkkuilija, että teen sitä enemmän virheitä, mitä vähemmän minulla on aikaa. Tilkkuharrastukseni kärsii juuri nyt siitä, että minulla on monta muutakin rautaa tulessa.

En pääse rakkaiden tilkkujeni pariin joka päivä. Silloinkin kun minulla on ompeluaikaa, tuntuu siltä, että joudun keskeyttämään työn joka viides minuutti, tai minulla saattaa ollakin vain viisi minuuttia jonka ajan ommella. Hyvässä tapauksessa kymmenen minuuttia.

Rakentelen näitä mielenkiintoisia ns. geometrisia tilkkublokkeja:


Kuten blokkiohjeessa kuvasin, leikkaan keskiosaa varten yhteensä neljä palaa kolmesta eri kankaasta.

Minulla on valkoisesta kankaasta leikkaamani kokomallit, joihin olen lyijykynällä kirjoittanut jokaisen palan koon ja mitä kangasta/väriä kukin pala on.

Tekisi mieli syyttää kaikesta typerää leikkuuviivaintani typerine ja miniatyyrikokoisine numeromerkintöineen, mutta taitaa olla paras vain katsoa peiliin. Minä olen mokailija.

Ompelin kuvan oikeanpuoleiseen tilkkublokkiin uloimpia mustia kaitaleita. Ensin kapeat kaitaleet kahdelle reunalle. Silitin ja kaikkea. Ompelukoneen luona huomasin, että olin ommellut kapean kaitaleen sille reunalle, johon tulee leveämpi kaitale.

Käänsin blokin nurja puoli ylöspäin ja aloin purkaa ommelta. Minulla taisi olla kymmenen minuuttia aikaa ommella, joten olin todella turhautunut. Eikä turhautumiseni suinkaan vähentynyt, kun huomasin äherrykseni jälkeen purkaneeni juuri sen toisen ompeleen. Sen, jota ei olisi tarvinnut purkaa.

Kaksi ommelta ehdin tehdä, ja silti olin ompelutuokioni jälkeen tismalleen samassa pisteessä kuin aloittaessani. Voi itku!

Seuraavan tilkkutuokion aikana leikkasin ihanasta, upouudesta kankaasta vihreät palat, mutta jotenkin käsittämättömästi leikkasin yhden palan senttiä liian lyhyeksi. Huomasin virheen vasta kun olin ommellut ja leikannut:


Voi tuplaitku! Kunpa olisikin ollut niin, että tuo toinen vihreä pala olisi ollut liian leveä! Olisin selvinnyt pienellä tasoittamisliikkeellä.

Parempi onni kävikin tämän aksenttikankaan (niin sanottu violetti kangas) kohdalla. Olen leikannut palasta sentin liian leveän ja sentin liian pitkän.


Ihmettelen vain, miten tuokin on mahdollista. Ehkä olen taas mennyt leikkuuviivaimeni halpaan – siinähän lukemat alkavat toisessa reunassa kahden sentin kohdalta ykkösellä.

Ei. Pakko vain myöntää: oma vika.

Lopputulema on kuitenkin, ettei minulla kaikesta aherruksesta huolimatta ole kuin yksi uusi tilkkublokki ja kahden tilkkublokin aihioita, joita niitäkin täytyy korjailla seuraavan kerran kun pääsen ompelupisteeseeni.

Sunday, 17 November 2013

pariisittaria.

Ompelin vetoketjupussukan valmiiksi jo muutama päivä sitten, mutta olen odottanut pääsyä ottamaan valmistujaiskuvat päivänvalossa. Keinovalossa otetut kuvat ovat surkeita!

Valmis: vetoketjupussukka nimeltään ”Pariisittaria”:


Katseen kiinnittävin kangas ”Pariisittaria”-pussukassa on tietysti harmaapohjainen kuviokangas, jossa jälleen poseeraa tyylikkäitä naishenkilöitä. Kuvasta ei näy, että he olisivat Pariisissa, mutta kankaassa on ranskankielistä tekstiä. Siksi he saavat nyt olla pariisittaria.


Yhdistin kuviokankaaseen lähinnä tilkkuja, joita satuin löytämään jäännöspalalaatikon päällimmäisistä osista ja ompelupöydältäni.

Vetoketjupussukassa on vaaleanharmaa vuori ja pussukan päälliosassa esiintyvillä tilkuilla somistettu sisätasku, johon ompelin kiinni Tilkunviilaaja-merkin.


Satunnaisesti löytämieni tilkkujen lisäksi valitsin pussukkaan myös harmaata kangasta, jota ostin Ranskan tilkkumatkaltani. Raaskin käyttää sitä pienen palan! Ensin ajattelin vielä säästellä, mutta sitten muistutin itseäni, että ostinhan kankaat käytettävikseni.


Osa kivoista kankaista jäi taas pussukan pohjan puolelle. Milloin mahdan oppia? Täytyy varmaan merkitä upeaan kaavaani, mistä pohjaosuus suunnilleen alkaa.

Pussukka on kooltaan seuraavanlainen:
  • Leveys yläreunasta noin 27cm 
  • Korkeus noin 18cm 
  • Pohjan leveys noin 10cm. 
Tilkkupinnan lisäksi pussukassa on tietenkin tikkausvanu ja sen lisäksi kerros college-jerseytä lisäjäykisteenä. Tikkausvanu ei ollut kovin paksua, joten pussukka jäi melko pehmeäksi.

Ei ehkä olisi osannut arvata, että rusehtava vetoketju sopi tähän pussukkaan oikein hyvin. Vai sopiiko?


Vaikka vetoketju oli normaalit 25cm pitkä, ompelin sen päihin aika pitkät siistimispalat. Olen varmaan aiemmin ommellut lyhyemmät palat, koska ne ovat valmiissa pussukassa jääneet melkein näkymättömiin. Tässä sain ne vihdoin näkymään kunnolla:


Vielä potretti sammaloituneen kiven äärellä:


Ompelin vetoketjupussukan nimeltä ”Pariisittaret” samalla tekniikalla kuin aina, eli tämän englanninkielisen ohjeen mukaan. Poikkesin ohjeesta vain siinä, että ompelin vetoketjun päihin lisätilkut. Ne eivät ole mitenkään välttämättömät.

Lukuisa joukko keskeneräisiä töitä saa nyt edelleen jäädä kesken, sillä rakentelen parastaikaa vihreä-violetteja blokkeja. Olen leikannut niihin uudehkoja kankaita – hyvä, että käytän niitä – mutta olen saanut materiaalia myös isoimmista jäännöspaloista.

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails